Tutkija – esiintyjä mediassa?
Yliopisto brändää itseään tutkijan kautta. Mutta sisältyykö mediaesiintyminen tutkijan tehtäviin?
Teksti Terhi Hautamäki kuva Petra Antila
Puoli neljältä perjantai-iltapäivänä tulee toimittajan pyyntö: voisitko perehtyä tähän tutkimukseen ja kommentoida juttua varten? Ei tarvitse tänä iltana, mutta jos lauantaihin puoleenpäivään mennessä?
Tällainenkin pyyntö on tullut Tuija Saresmalle. Hän on dosentti ja yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa sekä kysytty asiantuntija mediassa.
”Silloin oli pakko sanoa, että ei tule kauppoja. Jos aiot kirjoittaa tutkimuksesta, lue se itse ja tee itse johtopäätökset”, Saresma toteaa.
Pääosin Saresmalla on hyviä kokemuksia mediasta. Hän tutkii vihapuhetta, naisvihaa, rodullistamista ja rasismia. Haastattelujen antaminen ja keskusteluun osallistuminen somessa ovat hänen mielestään tärkeitä asioita, vaikka aiheet herättävät myös vihapalautetta.
”Vaikka ajattelen, että kohut eivät minua hetkauta, kyllä ne taitavat hetkauttaa. Joskus joutuu yötä myöten ja viikonloppuna siivoilemaan Twitteristä pahimpia kommentteja.”
”Joskus joutuu yötä myöten ja viikonloppuna siivoilemaan Twitteristä pahimpia kommentteja.”
Tuija Saresma, dosentti ja yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Saresma on varannut työsuunnitelmassaan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen viisi prosenttia työaikaansa. Silti mediaesiintymiset tihkuvat kokonaistyöajan ulkopuolelle.
”Jos media kiinnostuu aiheistani, minulla on velvollisuus puhua. Olen kuitenkin nykyisin aika tarkka siitä, mihin suostun.”
Yliopisto kannustaa viestimään
Yliopistot luovat julkisuuskuvaansa tutkijoiden kautta. Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (LUT) brändi- ja viestintäjohtaja Liisa Kuvaja sanoo, että viestinnän tavoitteena on nostaa esille sekä LUTin tutkimusta ja tutkijoita että LUTia yliopistona. Parhaiten se tapahtuu tutkijoiden itsensä kertomana, minkä vuoksi viestintään kannustetaan kaikkia.
Viestintä on muun muassa järjestänyt koulutusta Twitterin ja LinkedInin käytöstä ja auttanut tutkijoita valmistautumaan haastatteluihin. Kuvajan mukaan LUT ei ohjeista, mitä tutkijoiden tulisi kertoa.
”Toimimme muita arvostaen ja kunnioittaen emmekä suvaitse vihapuhetta, syrjintää, häirintää tai väkivaltaa. Kaikki, mikä edistää näiden tavoitteiden eteenpäin viemistä, on erittäin suotavaa. Sitä, mikä ei edistä, tulisi harkita tarkkaan.”
”Missä tahansa organisaatiossa on hyvä miettiä, onko työnantajan kritisoiminen julkisesti kovin rakentavaa.”
Liisa Kuvaja, brändi- ja viestintäjohtaja, LUT
Entä saako yliopistoa kritisoida?
”Missä tahansa organisaatiossa on hyvä miettiä, onko työnantajan kritisoiminen julkisesti kovin rakentavaa. Lainkin mukaan työntekijöillä on lojaliteettivelvoite. Se ei tarkoita, ettei kritiikkiä saisi esittää, mutta kritiikin tulee olla reilua ja asiallista.”
Onko tutkijan sana vapaa?
Emeritusprofessori Jukka Kekkonen kirjoitti Journalisti-lehdessä elokuussa, että yliopistojen viestinnän julkilausumattomaksi tavoitteeksi on asetettu ”positiivisuus”. Hänen mukaansa viestintä pyrkii ohittamaan tutkijoiden tuottamia kriittisiä mielipiteitä.
Acatiimin haastattelemat tutkijat eivät ole kokeneet ohjailua.
Helsingin yliopiston viestinnän professorin Esa Väliverrosen eräässä tutkimuksessa tosin selvisi, että tutkimuslaitoksessa ei haluttu tutkijoiden nostavan esiin tiettyjä poliittisesti kiistanalaisia asioita. Yliopistossa hän ei ole törmännyt tällaiseen.
Yliopistojen viestintä on kyllä Väliverrosen mielestä muuttunut aktiivisemmaksi. Osa tutkijoista kaipaakin apua tutkimuksestaan kertomiseen.
”Siitä on tullut myös markkinointihenkisempää brändiviestintää, ja sitä kaikki tutkijat eivät koe itselleen sopivaksi.”
”Yliopistojen viestinnästä on tullut myös markkinointihenkisempää brändiviestintää, ja sitä kaikki tutkijat eivät koe itselleen sopivaksi.”
Esa Väliverronen, viestinnän professori, Helsingin yliopisto
Väliverrosen mukaan osa tutkijoista voi arkailla mediaa siksi, että he pelkäävät väärinymmärryksiä tai asiansa yksinkertaistamista – tai mitä kollegat ajattelevat.
Mediassa esiintyminen ei Väliverrosen mielestä ole joka tutkijan velvollisuus. Itse hän kuitenkin kokee, että se myös antaa jotain.
”Kun perehdyn ajankohtaiseen asiaan, siitä voi löytää uutta näkökulmaa omaan tutkimukseen.”
Apua vai rajoitteita?
Maailmanpolitiikan lehtori Matti Ylönen Helsingin yliopistosta on haastateltavana keskimäärin kerran kuussa. Hän sanoo, että tutkimusmaailmassa kilpailu huomiosta on kiihtynyt. Paine tietynlaiseen viestintään tulee lähinnä rahoittajilta.
”Nykyisin korostuu poliittisten täsmäratkaisujen tarjoaminen. On hyvä, että tutkijat osallistuvat myös tähän, mielestäni yhteiskuntatieteiden tärkein vaikuttavuus on kuitenkin se, että ne tarjoavat laajoja selitysmalleja maailmasta.”
Ylönen ei itse ole kokenut, että yliopisto ohjaisi tutkijoiden viestejä. Tampereen yliopistofuusion aikaan hänen mielestään kuitenkin näkyi, kuinka julkisista narratiiveista käytiin kamppailua yliopiston sisällä.
”Seurasin kamppailua vain sivusta, mutta siinä näkyi vastakkainasettelua tutkijayhteisön enemmistön ja yliopiston hallinnon viestintätavoitteiden välillä.”
”Tutkijat saavat viestiään läpi myös ilman instituution omia kanavia.”
Tuija Saresma
Saresma on ollut tyytyväinen yliopiston viestinnän apuun. Viestinnän asiantuntijat paitsi editoivat ja julkaisevat tutkijoiden tiedotteita, myös ehdottavat hyviä tiedotteiden aiheita. Viestintä on ollut tukena myös silloin, kun työstä on tullut ikävää palautetta.
”Toki viestintä myös päättää, mitä laitetaan isompaan levitykseen. Mutta somen myötä portinvartijoiden ote höltyy väistämättä. Tutkijat saavat viestiään läpi myös ilman instituution omia kanavia.”
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yliopistoille määritelty kolmas tehtävä. Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Maija Mattila sanoo, että jos tutkija kommentoi tutkimusalaansa julkisuudessa, kyse on työtehtävästä eikä vapaa-ajasta. Siksi yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle täytyy varata riittävästi työaikaa.
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus tulisikin työsuhteisilla kirjata osaksi työsuunnitelmaa.
Tieteentekijät suosittelee, että tutkijoille maksettaisiin mediaesiintymisistä ja valmistelusta palkkio sekä lisäksi matka- ja päivärahat.
”Tämä on erityisen tärkeää apurahalla oleville tutkijoille, koska apuraha ei tyypillisesti kata tällaista toimintaa.”
Haastatteluista maksaminen ei kuulu uutisjournalismin käytäntöihin. Monet mediat ovat linjanneet tämän näkyvästi. Maksaminen tietyille haastateltaville voisi herättää epäilyksiä siitä, ohjaillaanko julkista keskustelua ostamalla tiettyjä mielipiteitä.
Yle maksaa radio- ja televisioesiintymisistä Yhtyneet-sopimuksen mukaan. Palkkiota ei makseta, jos henkilö kommentoi virkaansa tai toimeensa liittyviä asioita uutisluonteisista aiheista tai esiintyy poliittisissa ohjelmissa.
