Hallinnan tunne ehkäisee esihenkilön stressiä 

Teksti Marika lehto kuva istock

Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, yhteys ylempään johtoon ja tietotyön aiheuttamat keskeytykset. Muun muassa nämä asiat vaikuttavat siihen, miten yliopistojen esihenkilöt kokevat työnsä. Paine voi näkyä esimerkiksi unettomuutena ja ärtymyksenä. 

“Johtotehtävissä toimivien tutkijoiden, opettajien ja muiden ammattilaisten stressioireet vähenisivät, jos he pääsisivät osallistumaan omaa työtään koskevaan päätöksentekoon”, toteaa aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.  

Yhteys ylimpään johtoon kaipaa kehittämistä 

Yliopistojen esihenkilöiden kokemasta stressistä ei ole olemassa yhteistä tutkimusta. Olosuhteiden vaikutuksia voi kuitenkin päätellä muista lähteistä. Esimerkiksi rehtoribarometri osoittaa monen rehtorin kokevan niin kovaa stressiä, ettei siitä pysty palautumaan. 

Pääsyyksi stressiin nousevat oman työn järjestelyihin liittyvät asiat. 

”On kurjaa joutua tekemään päätöksiä, joista jo tietää, että ne eivät ole hyviä, mutta mikään muukaan ei ole mahdollista”, Huotilainen kuvailee.  

Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin dosentin Marja-Liisa Mankan mukaan kokemus osallisuudesta on tärkeimpiä työhyvinvoinnin lähteitä sekä työntekijöillä että esihenkilöillä. 

”On kurjaa joutua tekemään päätöksiä, joista jo tietää, että ne eivät ole hyviä, mutta mikään muukaan ei ole mahdollista.”

Marja-Liisa Manka, työhyvinvoinnin dosentti, Tampereen yliopisto

Yliopistojen työhyvinvointikyselyissä lähijohtaminen on usein koettu hyväksi, mutta eniten kehittämistä kaipaa yhteys ylimpään johtoon.  

”Henkilöstö kokee, etteivät he voi vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon”, perustelee Manka.    

  

Empatialla pitää olla rajat  

 Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työyhteisöön parantavat esihenkilöiden jaksamista kaikilla aloilla. Yliopistomaailmassa on sille ominaisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa tunteen hallinnan menettämisestä. 

Yliopistoissa solmitaan paljon määräaikaisia, hankkeisiin sidottuja työsuhteita. Työsuhteesta toiseen siirtyminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin vaikkapa kaupan alalla, koska hankkeiden jatko on sidottu rahoituksen hakemiseen ja saamiseen. Se on jo lähtökohtaisesti sattumanvaraista ja kausittaista. Epävarmuutta lisää kilpailun koveneminen ja rahoitusinstrumenttien muuttuminen.  

Yksilön hallinnan ulottumattomissa olevat asiat ovat erityisen raskaita esihenkilölle. Hän voi olla itsekin määräaikainen, mutta joutuu samalla huolehtimaan myös alaistensa tulevaisuudesta. 

Yksilön hallinnan ulottumattomissa olevat asiat ovat erityisen raskaita esihenkilölle.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakasen mukaan muiden tukeminen ja auttaminen on hyväksi omalle uralle ja hyvinvoinnille, mutta sillä on rajansa.  

”Toiset ovat empaattisempia ja kärsivät enemmän siitä, että pohtivat myös muiden pärjäämistä.”  

Yliopistojen esihenkilöille aiheuttavat stressiä myös tietotyön vaikutukset. Sähköposti ja järjestelmät merkkiäänineen keskeyttävät työpäivää muillakin aloilla, mutta yliopistoissa tilannetta ovat pahentaneet korkeakouluihin kohdistuneet leikkaukset. Kun hallinnosta säästetään, siellä ennen tehty työ valuu opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.  

”Jos ei enää ole opiskelukoordinaattoria, niin opiskelija lähettää sähköpostia professorille, jonka sähköpostissa voi olla jo 500 vastattavaa viestiä”, Huotilainen havainnollistaa.  

”Jos ei enää ole opiskelukoordinaattoria, niin opiskelija lähettää sähköpostia professorille.”

Minna Huotilainen, aivotutkija, Helsingin yliopisto

Päivittäisen silpputyön vaatimus voi kuormittaa esihenkilöä yliopistossa erityisen paljon, sillä työ edellyttää syventymistä. Jos lukemiseen, kirjoittamiseen ja tutkimiseen ei ole mahdollisuutta päivällä, sitä tehdään vapaa-ajalla. 

”Henkilölle voi olla palkitsevaa saada tehdä asioita, jotka hän kokee tärkeiksi. Samalla se kuitenkin kuormittaa, koska siihen kuluva aika on pois palautumisesta ja muusta elämästä”, sanoo Hakanen. 

Rakenteellinen stressi on yhteiskunnan asia 

Hyvä uutinen yliopistojen esihenkilöille on se, että heidän työssään on myös paljon stressiä vähentäviä piirteitä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi mahdollisuus oppia ja luoda uutta sekä työskennellä inspiroivassa porukassa lisää työhyvinvointia.  

Työn antoisista puolista huolimatta myös stressiä aiheuttaviin tekijöihin on puututtava yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Muutoksen vaatimus on erilaisissa stressin lähteissä osattava ohjata oikeaan paikkaan.  

”Esimerkiksi rahoitusjärjestelmästä tuleva rakenteellinen stressi on yhteiskunnan, ei yksilön tai edes yksittäisen yliopiston asia.”