Tutkijasta yrittäjäksi

Teksti tiina huokuna kuvat Outi Kainiemi

Yrittäjyys houkuttaa yhä useampaa akateemisen alan toimijaa. Eritysesti nuoret tutkijat ovat kiinnostuneita yritystoiminnasta. Tämä käy ilmi myös Tieteentekijöiden vuonna 2020 nuorille tutkijoille tekemästä kyselystä.

Tieteentekijöiden selvityksessä nuoremmat tutkijat rajattiin väitöskirjaa tekeviin tai hiljattain, yhdestä neljään vuotta sitten väitelleisiin. Vaikka yliopistot ja julkinen sektori kiinnostavat tulevina työpaikkoina suurinta osaa vastaajista (85 prosenttia), täysin toisiin tehtäviin siirtymistä harkitsee vajaa puolet (44 prosenttia). Yrittäjyyttä miettii noin neljäsosa vastaajista.

Vielä muutama vuosikymmen sitten yrittäjäksi yliopistosta lähteminen oli harvinaisempaa eikä sitä pidetty ehkä suositeltavanakaan. Ajatus tutkijasta kaupallistamassa omaa ideaansa ja perustamassa yritystä nähtiin vieraana. Yliopistoista valmistuttiin julkisen sektorin tehtäviin tai työpaikka löytyi suurista yrityksistä. Suuri osa tohtoreista jatkoi tutkijan työtä yliopistolla.

Asenteet ovat muuttuneet, mutta niin on myös ympäröivä maailma. Nykyään yrittäjyys nähdään yhä useammin yhtenä mahdollisena urapolkuna tutkijalle.

Yliopisto kannustaa yrittäjäksi

Kaikkien suomalaisten yliopistojen verkkosivuilla kerrotaan jo yrittäjyydestä. Sen perusteella voisi päätellä, että yliopistot myös kannustavat yrittäjyyteen. Pisimmällä ollaan Otaniemessä, jonka Aalto Startup Centerin suojissa on synnytetty yrityksiä jo neljännesvuosisadan ajan.

Otaniemessä johtaja Marika Paakkala laskee, että yrityskiihdyttämöstä ponnistaneista yrityksistä on poikinut jo puolen miljardin liikevaihto ja yli 3 200 työllistyvää. Koronan alussa näiden yritysten liikevaihto kasvoi, vaikka se muualla väheni. Espoolaiset ovat menestyneet myös kansainvälisissä ranking-listauksissa.

Toinen tutkimusmaailmasta syntynyt yri­tyskokonaisuus löytyy Oulusta. Oulun ihmeeksikin hehkutettu keskittymä syntyi yliopiston ympärille. Kiihkeimmillään se oli vuosituhannen vaihteessa. Kaupunki on hyvä esimerkki siitä, kuinka tutkimus ja yritystoiminta yhdistyessään voivat tuottaa monenlaista hyvää koko paikkakunnalle.

Oulun ihmeeksikin hehkutettu keskittymä syntyi yliopiston ympärille.

Myös Helsingin yliopistossa tapahtuu nyt monenlaisia asioita. Yksi kuvioista on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Metropolian yhteinen Urban Tech -hautomo.

Opiskelijoiden yritysideoita tuupataan eteenpäin myös HELSEED-ohjelmassa, johon voi lähteä mukaan joko tuoreilla ideoilla tai pidemmälle ehtineillä startup-tiimeillä. Opiskelijat voivat saada osallistumisestaan opintopisteitä.

Matka yrittäjäksi voi olla pitkä

Polku yliopistosta yrittäjyyteen ei aina ole tasainen. Sitä on selvitetty esimerkiksi Itä-Suomen ja Turun yliopiston tutkimuksessa. Sen mukaan yliopistojen johto suhtautuu yliopisto­maailmasta ponnistavaan yrittäjyyteen posi­tiivisesti.

Ongelmiakin on. Näkökulma yrittäjyyteen on ainakin toistaiseksi suppea, ja yleistä keskustelua yrittäjyydestä ei juuri käydä yliopistojen sisällä. Myös tutkimuksen kaupallistuminen epäilyttää monia.

Näkökulma yrittäjyyteen on ainakin toistaiseksi suppea, ja yleistä keskustelua yrittäjyydestä ei juuri käydä yliopistojen sisällä.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rehtorit ovat julkaisseet yhteiset suositukset yrittäjyyteen. Suosituksissa korostetaan tiimejä, jotka ovat hyviä kasvualustoja. Näiden kautta syntyy osaamista ja innovaatioita, joista tiimiläisten lisäksi hyötyvät myös korkeakoulu ja sen kumppanit.

Suositukset korostavat kokeilemisen kulttuuria. Osaaminen vahvistuu ennakoimalla, kokeilemalla ja harjoittelemalla. Yrityksiä ja erehdyksiä pitää sallia.

Professori Jarna Heinonen Turun yliopistosta on tutkinut pitkään yrittämistä yliopistomaailmassa.

”Yrittäjyys tulee monessa ammatissa mutkan kautta. Professio on ensisijaista, ja vasta perään tulee se, että toimitaan yrittäjämäisesti.”

”Yrittäjyys tulee monessa ammatissa mutkan kautta. Professio on ensisijaista, ja vasta perään tulee se, että toimitaan yrittäjämäisesti.”

Jarna Heinonen, professori, Turun yliopisto

Yrittäjyys on eri tieteenaloilla erilaista. Eniten kaupallistettavia ideoita syntyy lääketieteessä ja teknisissä tieteissä. Yrittäjyys on kuitenkin suosituinta humanistisessa tiedekunnassa.

”Humanistisissa ammateissa on paljon yksinyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä. Luovilla aloilla se on tyypillistä, vaikka he eivät kutsuisikaan itseään yrittäjiksi. Merkittävä syy on se, että näillä aloilla työllistyminen jo olemassa olevaan organisaatioon on epätodennäköisempää kuin monilla muilla aloilla.”

Heinosen mukaan Turun yliopiston humanistisesta tiedekunnasta valmistuneista opiskelijoista vajaa kolmannes, lääketieteestä joka viides ja teknillisistä tieteistä joka neljäs on toiminut viisi vuotta valmistumisensa jälkeen yrittäjänä edes osan ajasta. Jo ennestään tiedetään, että varsinaisen kaupallisen yliopistokoulutuksen saaneista yllättävän harva perustaa oman yrityksen. Prosenttiluku on 16. Yksi syy tähän on hyvin toimivat palkkatyömarkkinat.

akateeminen Tutkija vai yrittäjä?

Usein esitetään, että tutkijoilla on niin vahva oma identiteetti, että se ei taivu yrittäjäksi. Heinonen on toista mieltä.

”Tutkijan ja yrittäjän työelämässä on monia yhtäläisiä puolia. Intohimo ja sitoutuminen vievät eteenpäin. Tutkijan pitää hakea apurahaa, ja yrittäjä hankkii rahat toiminnalleen markkinoilta. Hyvin usein on niin, että yrittäjätiimi perustaa yrityksen, jolloin tutkija voi keskittyä omaan rooliinsa, ja muiden tehtävänä on vaikkapa markkinointi ja hallinto”, Heinonen sanoo.

”Tutkijan ja yrittäjän työelämässä on monia yhtäläisiä puolia. Intohimo ja sitoutuminen vievät eteenpäin.”

Jarna Heinonen, professori, Turun yliopisto

Hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana nähnyt, kuinka nuoret yliopistolaiset, tutkijat ja opiskelijat, suhtautuvat selvästi myönteisemmin yrittäjyyteen kuin keski-ikäiset.

”Peruskoulu on tässä tehnyt paljon. Yrittäjyyskasvatuksen ansiosta näkökulma itsensä työllistämiseen ja yrittäjyyteen on luontevaa”, Heinonen toteaa.

Yksi malli ei sovi kaikille, eikä yrittäjyys ole mikään yhden asian liike.

”Pääasia, että tietoisuutta lisätään niin, että se eri koulutuksen asteilla nähdään mahdollisuudeksi työllistyä. Yrittäjyyden ei tarvitse olla elämäntapa vaan tapa tehdä töitä.”

”Yrittäjyyden ei tarvitse olla elämäntapa vaan tapa tehdä töitä.”

Jarna Heinonen, professori, Turun yliopisto

Esimerkin nuorista yrittäjistä Heinonen ottaa luonnontieteistä.

”Nuoret painivat aktiivisesti globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen parissa. He haluavat tehdä tähän liittyvää tutkimustyötä, ja yliopistossa tällaisia positioita on niukasti. Ainoa mahdollisuus tutkimuksen tekemiseen ja ongelman ratkaisemiseen voikin olla startup tai toimiminen yrityksen kautta.”

”Nuoret haluavat ratkaista isoja globaaleja ongelmia. Yliopistossa on niukasti positioita, joissa tällaista tutkimusta voi tehdä.”

Jarna Heinonen, professori, Turun yliopisto

tutkimuksen voi kaupallistaa

”Kaupallistaminen tuo normaalin tutkimuksen päälle ikään kuin kuoria. Kokonaisuudesta syntyy sipuli. Kokonaisuuden osat eivät kilpaile toistensa kanssa vaan ovat eri vaiheita” , ajattelee professori Edward Hæggström Helsingin yliopistosta.

”Kaupallistaminen tuo normaalin tutkimuksen päälle ikään kuin kuoria.”

Edward Hæggström, professori, Helsingin yliopisto

Hän on toimitusjohtaja Nanoform-yrityksessään ja vetää professorina peruskursseja fysiikan opiskelijoille. Hänellä on halu pysyä mukana yliopistoarjessa. Lisäksi hän toimii muun muassa Professoriliiton hallituksessa.

”Helsingin yliopisto on suhtautunut minuun hyvin yhdistäessäni akateemisen ja yrittäjän maailman. On toki niitäkin kollegoja, joiden mielestä tämä ei ole niin suositeltavaa”, Hæggström sanoo.

Nanoform on lääkekehitysyhtiö, jonka pääkonttori on Helsingissä Viikin kampuksella. Se on perustettu vuonna 2008 ja listautunut Helsingin ja Tukholman Nasdaq First North -pörsseihin.

Nanoformin syntyä edelsi aika Stanfordin yliopistossa, jossa on vahva perinne kaupallistaa tutkimuksessa syntyneitä ideoita. Vielä sitä ennen Hæggström työskenteli fyysikko Mauri Luukkalan laboratoriossa. Luukkalalta hän kuuli myös ajoista esimerkiksi 1970-luvulta, jolloin yhdistettyä tutkijan ja yrittäjän roolia ei pidetty toivottavana.

”Minulla oli jo kauan sitten olemassa halu tuoda ihmistä hyödyntävää osaamista yliopisto­yhteisön ulkopuolelle. Tämä on sopinut minulle.”

”Minulla oli jo kauan sitten olemassa halu tuoda ihmistä hyödyntävää osaamista yliopisto­yhteisön ulkopuolelle.”

Edward Hæggström, professori, Helsingin yliopisto

Nyt yrittäjäksi aikovia Hæggström valistaa toimintaympäristön muutoksella.

”Vielä kymmenen vuotta sitten saattoi alhaisten korkojen aikana ajatella, että rahalla ei ollut hintaa. Kun korot ovat nousseet, tilanne on aivan toisenlainen. Nyt rahalla on hinta, ja sen saaminen on vaikeampaa. Se muuttaa pelin henkeä. Tämä aloittavan yrittäjän on hyvä pitää mielessä, sillä yrityksen pitää elää siihenkin saakka, kunnes yritys tuottaa voittoa. Asiat vievät oman aikansa ja vaativat pääomia. Hyvät ideat saavat aina rahoitusta, mutta nopeat liikkeet eivät onnistu.”

”Hyvät ideat saavat aina rahoitusta, mutta nopeat liikkeet eivät onnistu. Yrityksen pitää elää siihenkin asti, että idea alkaa tuottaa.”

Edward Hæggström, professori, Helsingin yliopisto

Hæggström vannoo hyvien tiimien nimiin mutta muistuttaa myös, että hyvä tiimi merkitsee eri asioita yrityksen alkutaipaleella kuin myöhemmin. Tutkijalla itsellään voi olla erilaisia rooleja yrityksessä. Hän voi tuoda aloittavaan yritykseen syvää osaamista ja tietoa, muut voivat hoitaa itse yrityksen käytännön pyörittämisen. Kaikkeen ei tarvitse ryhtyä itse.

”Olen käytännössä seurannut yliopistoyrittäjyyttä ensin 1990-luvun alussa ja sitten vuosituhannen vaihteessa Yhdysvalloissa. Olen konkreettisesti tehnyt paljon startup-toimintaa viimeisten 15 vuoden ajan. Erilaisia vaiheita on ollut.”

tutkijamaailman ja yrittäjyyden välillä

Helsingin ylipiston työelämäprofessori Reetta Kivelä taiteilee työssään tutkijamaailman ja yrittämisen välillä. Pari viime vuotta hän on joutunut erityisesti miettimään, miten tutkimustyössä syntyneet ideat voisi jalostaa eteenpäin tuotteiksi.

Nyt hänen päätyönsä on kehittää yliopistolla uutta Viikki Food Design Factorya, jossa opiskelijoita autetaan tuotteistamaan ideoitaan.

Kivelä on huomannut, kuinka nuoret ovat toista maata jo pelkästään sen vuoksi, että oma elämä on vapaammissa raameissa kuin keski-ikäisillä. Yleensä ei ole perhettä, eikä asuntolainoja. Voi haaveilla isosti.

”Olisi tärkeää, että loisimme eri aloille putkia, joissa olisi mahdollista kehittyä yrittäjiksi. Innovatiivisuusopetuksen lisääminen perusopetukseen on tärkeää. Tämän lisäksi on oleellista luoda jatko-opiskeluun mahdollisuus kerätä sekä erityisosaamista tutkimuksen parissa että hankkia perustaidot innovaatioiden kaupallistamisesta. Näin voimme tuoda innovaatiokenttään uudenlaisen polun, joka mahdollistaisi radikaalit innovaatiot sekä tutkijayrittäjyyden”, Kivelä toteaa.

”Olisi tärkeää, että loisimme eri aloille putkia, joissa olisi mahdollista kehittyä yrittäjiksi.”

Reetta Kivelä, työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Kivelällä itsellään oli harvinaista onnea tehdessään väitöskirjaa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hän huomasi, että hapettumismekanismista löytyi syy siihen, miksi kauran beetaglukaani usein pilkkoutuu säilytyksessä.

”Sain tutkia kauraa ja onnistuin ratkaisemaan käytännön ongelman. Sain avaimet yrittäjyyteen.”

Syntyi monen kuluttajan tietämä ja kokeilema ”kauraliha”. Keksintö oli merkittävä Suomessa, mutta myös ensimmäinen maailmassa.

Myös yrittäjyyden ongelmat ovat tulleet tutuiksi Kivelälle. Kaiken menestyksen keskellä Gold & Green Foodsin yrittäjät Maija Itkonen ja Reetta Kivelä saivat huomata, että maailmanlaajuisesti mielenkiintoisen tuotteen tie eteenpäin ei ollutkaan yksinkertainen silloin, kun pieni startup siirtyi ison yrityksen hoteisiin.

”Kun tutkija lähtee kehittämään ideaansa eteenpäin, on keskeistä, miten jakaa työaikansa.”

Reetta Kivelä, työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Ison yrityksen on Kivelän mukaan turvallista seurailla vanhoja latuja. Voi kuitenkin käydä niin, että koko jätti alkaa kuihtua, kun ”valmistetaan lankapuhelimia, kun pitäisi jo kovaa vauhtia edetä matkapuhelinten aikaan”.

Nyt Kivelä saa keskittyä molempiin kiinnostuksensa kohteisiinsa. Hän voi olla yliopistossa tasoittamassa aloittelevien yritysten tietä ja yrittäjänä kehittelemässä eteenpäin uutta ideaa.

Kivelä jakaa työnsä niin, että 40 prosenttia ajasta kuluu yliopistolla, 40 prosenttia hän käyttää oman Nordic Umami Companyn edistämiseen. Loput viikosta kuluu muiden projektien parissa. Näitä ovat muun muassa hallitus- ja advisor -työt.

”Kun tutkija lähtee kehittämään ideaansa eteenpäin, on keskeistä, miten jakaa työaikansa. Vuorokauteen ei tule lisää tunteja, mutta tehokas työajan käyttäjä pärjää monin verroin paremmin kuin se, joka ei oikein tiedä, mihin keskittyä juuri sillä hetkellä tai miten jakaa aikansa eri asioille”, Kivelä sanoo.