Eettiset ohjeet ohjaavat tutkimusta
Tutkimuksen tekeminen globaalin etelän maissa vaatii monien käytäntöjen ja jopa tieteenalojen paradigmojen haastamista. Uudet eettiset ohjeet auttavat hankkeiden suunnittelussa.
Teksti anne ignatius kuvat istock
Kymmenisen vuotta sitten väitöskirjatutkija Leena Vastapuu vietti pitkiä aikoja Liberiassa. Hän tutki sisällissodassa taistelleita tyttösotilaita ja teki kenttätyötä haastattelemalla heitä.
Tutkimusta ei olisi ollut mahdollista tehdä ilman paikallisia apulaisia. Assistenttinsa hän löysi tuttavien avulla: kaksi naista, jotka tunsivat sen karun todellisuuden, jossa entiset tyttösotilaat elivät. Assistentit keräsivät Vastapuun kanssa dataa, olivat mukana haastatteluissa ja toimivat kulttuuritulkkeina.
Vastapuu halusi tehdä kaiken eettisesti oikein. Hän jopa matkusti käsikirjoituksen loppusuoralla Liberiaan, näytti tulokset haastateltaville ja varmisti, että he hyväksyvät niiden julkaisun. Yksi asia jäi kuitenkin pimentoon. Hänelle ei tullut mieleenkään kysyä, haluaisivatko assistentit tulla mainittaviksi kirjoittajalistalla.
Niinpä työssä komeilee vain Vastapuun nimi. Se vaivaa häntä.
Tiede perustuu kolonialismiin
”Kyse on vallankäytöstä ja siitä, miten ja mihin sen aiheuttama epätasa-arvo heijastuu”, Vastapuu sanoo nyt.
Hän työskentelee apulaisprofessorina Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa ja tutkii sukupuolta sodankäynnissä.
Hänen mielestään perusongelma on se, että koko tiede perustuu kolonialistisiin rakenteisiin.
Esimerkiksi hänen ensimmäinen oma tieteenalansa, kansainväliset suhteet, on pitkään pohjautunut globaalin etelän ja globaalin pohjoisen vastakkainasetteluun.
”Teoria tulee aina pohjoisesta, ja etelä on aina ainoastaan kohde, niissä harvoissa tapauksissa, kun etelään edes viitataan.”
Myös tieteen käsitteistö on kolonialismin perua. Vastapuu ottaa esimerkiksi termit globaali etelä, demokratia ja kehitys.
Hän haastaa kysymään, mitä tarkoitamme etelällä. Entä demokratialla? Valtaosa eurooppalaisista ymmärtää sen länsimaisena edustuksellisena demokratiana, mutta entä globaalin etelän demokratian muodot?
Tai mitä tarkoitamme sanalla kehitys? Millainen kehitys? Haluammeko lisätä ylikulutusta ja eriarvoisuutta?
Avustajien nimet esiin
Kolonialismin jäänne näkyy myös tavassa, jolla länsimaiset tutkijat ovat tehneet kenttätyötä globaalin etelän maissa.
Paikallisella tutkimusavustajalla voi olla hyvin merkittävä rooli. Silti tapana on, että avustajat mainitaan vain alaviitteessä tai kiitoksissa.
”Jos tutkimusassistentti kerää dataa kuukausia tai jopa vuosia ja tekee kaiken raa’an työn, niin maininta alaviitteessä ei todellakaan riitä. On iso akateeminen kysymys, kuka työstä saa kunnian.”
Vastapuu analysoi väitöstutkimuksensa datan ja kirjoitti työn kokonaan itse. Miksi hän ajattelee, että avustajat olisi pitänyt mainita kanssakirjoittajina?
Vastapuu huomauttaa, että kysymys lähtee länsimaisesta tiedekäsityksestä, jonka mukaan vain kirjoitettu tieto on tärkeää.
”Miksi emme ajattele, että puhumalla tuotettu tieto on yhtä tärkeää? Kirjoittaminen on meille helppoa, joten jälleen kerran me määrittelemme standardit.”
Eettiset ohjeet avuksi
Myös UniPID (Finnish University Partnership for International Development) ja sen johtaja Kaisa Kurki ovat kiinnittäneet huomiota globaalin etelän maissa tehtävän tutkimuksen vastuullisuuteen.
UniPID on yhdeksän suomalaisen yliopiston verkosto, joka keskittyy globaaleihin kehitys- ja kestävyyskysymyksiin. Se julkaisi lokakuussa eettiset ohjeet, jotka painottavat esimerkiksi yhteistyön tärkeyttä.
”Paikallisten yhteistyökumppaneiden pitää olla aitoja kumppaneita, joiden intressit tunnustetaan, joiden tieto, näkökulmat, kokemukset ja käsitykset huomioidaan ja joiden kanssa tuotettua tietoa jaetaan”, Kurki sanoo.
Ohjeille on tarvetta, koska korkeakoulujen kansainvälinen yhteistyö lisääntyy. Samalla lisääntyy globaalin etelän maissa tehtävä tutkimus ja niiden tutkijoiden määrä, joilla ei ole kokemusta etelän maissa työskentelystä.
Kuka sopii kumppaniksi?
Vastapuun mielestä on hienoa, että UniPID on julkaissut eettiset ohjeet. Kuitenkaan kaikissa ohjeissa teoria ja käytäntö eivät kohtaa.
Esimerkiksi moni rahoittaja vaatii, että tutkijalla on kohdemaassa kumppaniyliopisto. Jos yhteistyötä tehdään vain yliopistojen kanssa, vahvistetaan valtarakenteita entisestään.
”Etenkin globaalin etelän maissa yliopistoon menevät useimmiten ne, jotka kuuluvat eliittiin. Tutkimus on useissa konteksteissa kirosana.”
Kaikkea tutkimusta ei edes voi tehdä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Esimerkiksi kaduilla tai pakolaisleireillä asuvien ihmisten tutkiminen voi olla mahdotonta, jos vaaditaan paikallista yliopistoa kumppaniksi.
UniPIDin määrittelyn mukaan kumppani voi olla vaikka kansalaisjärjestö, yhteisö tai yhteisön jäsen.
Itsereflektio on välttämätöntä
Kaisa Kurki toivoo, että tiedemaailman edustajat tutustuvat eettisiin ohjeisiin ja miettivät niiden pohjalta omia etuoikeuksiaan, toimintatapojaan ja sitä, miksi ohjeet on tehty.
Hän kuitenkin painottaa, että ohjeiden ei ole tarkoitus olla viimeinen sana, vaan työ jatkuu.
Leena Vastapuu on samaa mieltä. Hänestä ohjeiden lukemisen jälkeen on tärkeää aloittaa itsereflektio ja keskustelu.
”Epäoikeudenmukaisuus on syvällä tieteessä. Sen kritisoiminen on epämukavaa ja kivuliasta mutta pakollista, jos tieteellisiä käytäntöjä halutaan saada oikeudenmukaisemmaksi.”
”Ethical guidelines for responsible academic partnerships with the Global South” -ohjeet on julkaistu UniPIDin verkkosivuilla. Ohjeet ovat kirjoittaneet Kelly Brito Salas ja Roseanna Avento.
Tutkijoiden ohjenuora
Hyvän tieteellisen käytännön (HTK) ohje sitoo kaikkia Suomessa toimivia tutkijoita. Ohje on vastikään päivitetty.
Se on yleistason ohje eikä puutu tieteenalakohtaisiin eroihin, kuten globaalin etelän maissa tehtävän työn erityiskysymyksiin.
Siksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK on tehnyt yhteistyössä UniPIDin kanssa eettiset ohjeet, jotka täydentävät HTK-ohjetta ja TENKin muita ohjeita.
TENKin pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof pitää eettisiä ohjeita tärkeinä.
”Vanhakantainen valta-asetelma ei saa näkyä vieraiden kulttuurien tutkimuksessa. On hienoa, että Suomen yliopistoissa on tartuttu tähän.”
Spoofin mielestä tutkimuseettiset ohjeet ovat tutkijoille myös eräänlaisia henkivakuutuksia.
”Jos eettisistä toimintatavoista syntyy erimielisyyksiä, tutkija voi nojautua noudattamiinsa eettisiin ohjeisiin.”
