Urille tenuren ulkopuolelle
Yliopistot haluavat tarjota selkeitä uramalleja myös muun kuin tenure trackin urapolun valitseville. Esimerkiksi Vaasan yliopistossa on kolme urapolkua, Aalto-yliopistossa kaksi. Joskus eteneminen onnistuu silti vain avoimen haun kautta.
Teksti juha merimaa kuvitus Outi Kainiemi
Kun Jaana Puskala aloitti vuonna 1986 ruotsin kielen sivutoimisena tuntiopettajana Vaasan korkeakoulussa, hänelle annettiin 419 opetustuntia.
Määrä ei ollut sattumaa. Jos tunteja olisi ollut 420, tuore maisteri olisi pitänyt vakinaistaa päätoimisena.
Puskala oli haluttu työntekijä: professori oli soittanut hänelle Uumajaan opiskeluvaihtoon ja pyytänyt töihin. Silti määräaikaisuus seurasi toistaan. Kesäisin hän oli työttömänä. Tilanne oli monella tapaa raskas.
”Etenkin keväisin tuntui ikävältä suunnitella seuraavan lukuvuoden kurssitarjontaa, vaikka ei ollut takuita siitä, pääseekö opettamaan”, Puskala muistelee.
Opetusta kuitenkin aina riitti, vuodesta toiseen.
Tähän toki liittyi myös vaatimuksia. Korkeakoululla ei ollut erillistä kielikeskusta, joten tuntiopettajat olivat töissä ruotsin kielen ainelaitoksella. Niinpä heiltä edellytettiin myös tutkimusta.
”Siinä oli henkeä, että jos ei tutki, ei syksyllä ehkä saakaan töitä.”
Määräaikaisuudet jatkuivat, vaikka Vaasan korkeakoulu muuttui Vaasan yliopistoksi. Vuonna 1999 lisensiaatiksi valmistunut Puskala siirtyi hetkeksi yliopiston ulkopuolelle työelämään. Vain vuoden jälkeen hän kuitenkin palasi yliopistolle, tällä kertaa apurahatutkijaksi tekemään väitöskirjaansa, joka valmistui vuonna 2003.
Vuonna 2005 hänet lopulta vakinaistettiin. Työpaikkana oli yliopiston 2000-luvun alussa perustettu kielipalvelut. Sitä ennen määräaikaisuuksia oli kestänyt yli 18 vuotta.
Määräaikaisuudet täytyy perustella
Nykyään vastaava määräaikaisuuksien ketjuttaminen ei enää ole mahdollista. Määräaikaisiin työsuhteisiin kiinnitetään erityistä huomiota, kertoo Vaasan yliopiston henkilöstöjohtaja Elina Kaunismäki.
”Määräaikaisuuksia seurataan säännöllisesti yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Niille pitää aina olla perustelu.”
Kuluvana vuonna määräaikaisuudet ovat yliopistolla jälleen hieman lisääntyneet. Tässä on kuitenkin kyse tietynlaisesta tilastoharhasta.
Nykyään yliopisto tarjoaa apurahatutkijoilleen niin sanottuja kymmenen prosentin työsopimuksia, jotta apurahallakin olevat saisivat työterveyshuollon ja vastaavat edut. Nämä sopimukset ovat aina määräaikaisia, ja sellaisina ne nostavat määräaikaisten määrää.
”Yliopisto pyrkii tekemään mahdollisimman pitkiä määräaikaisia työsopimuksia”, Kaunismäki kertoo.
Alle kahden vuoden määräaikaisuuksien osuus on laskenut Vaasan yliopistossa, kun taas kahdesta kolmeen vuoteen kestävien määräaikaisuuksien suhteellinen osuus on noussut.
Projektitutkijoille on oma polku
Määräaikaisuuksien pidentäminen on yksi osa Vaasan yliopiston uutta urapolkumallia, jossa akateemiset työtehtävät on jaettu kolmelle urapolulle.
Yksi niistä on tenure-polku. Sen ajatuksena on, että nuori tutkija palkataan väitöksen jälkeen tutkijatohtoriksi tai nuoremmaksi apulaisprofessoriksi. Tämän jälkeen hänen on mahdollista edetä apulaisprofessoriksi ja professoriksi.
Toisena polkuna on yliopistonlehtorien urapolku, jossa opettaja etenee lehtoriksi, yliopistonlehtoriksi ja lopulta vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi. Opetustehtävien kriteerit on vahvistettu yliopiston johtosäännössä ja rekrytointiohjeessa, mutta ne eivät ole samalla tavalla aikataulutettuja kuin tenure track -malli. Esimerkiksi yliopistonlehtorilta vaaditaan tohtorin tutkintoa.
Vaasan yliopiston rehtori Minna Martikainen kertoo, että dosentin arvo ei sinänsä liity urapolkuihin.
”Dosentti on titteli, jota voi hakea, kun on tarpeeksi julkaisuja. Se ei kuitenkaan ole edellytys urapolulla etenemiseen eikä vaikuta siihen suoraan.”
Vastaavia lehtorien urapolkuja on muissakin yliopistoissa.
Vaasassa on lisäksi olemassa kolmas, niin sanottu projektitutkijan urapolku.
Projektitutkijan urapolulla voi edetä projektitutkijasta väitöksen jälkeen tutkijatohtoriksi. Siitä ura voi kehittyä vanhemmaksi tutkijaksi ja lopulta tutkimusjohtajaksi, eli samalle uraportaan tasolle professorin kanssa.
Malli näyttää kauniilta, mutta herättää myös epäilyksiä – ihanko oikeasti Vaasassa on tutkimusjohtajia, joilla ei ole professorin taustaa?
Kaunismäen mukaan uuden uramallin aikana kukaan ei vielä ole noussut projektipolkua tutkimusjohtajaksi.
”Mutta meillä on useitakin tutkimusjohtajia ilman professorin taustaa. Tutkimusjohtajan kriteerit ovat tiukat, mutta heiltä ei vaadita professorin kelpoisuutta. Toistaiseksi voimassa olevaan tutkimusjohtajan tehtävään suoritetaan ulkoinen arviointi. Ansioituneisuuteen liittyvältä vaatimustasoltaan tämä on kuitenkin professuuria alhaisempi.”
Polulta voi siirtyä toiselle
Vaasan urapolkumallissa kolme polkua voi myös yhdistää. Uraa ei siis ole sidottu yhteen polkuun, vaan niiltä voi myös siirtyä toiselle.
Vuonna 2022 tällaisia siirtymiä oli kahdeksan kappaletta ja vuonna 2023 viisi.
Ilmiö ei sinänsä ole uusi. Jos Vaasan yliopiston Puskalan uraa tarkasteltaisiin nykyisen urapolkumallin mukaisesti, hän olisi ollut pääosan urastaan opetuspolulla. Välillä hän on kuitenkin toiminut myös tutkinnon uudistuksen vastuuhenkilönä ja kielipalveluiden johtajana hallinnossa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hän myös sijaisti suomen kielen professoria tämän tutkimusvapaan aikana. Pysyvä työpaikka hänellä oli tuolloin ainelaitoksen puolella.
Puskalan työpaikka siirtyi hallinnollisesti Jyväskylän yliopistoon Vaasan yliopiston luovutettua kielten tutkintoon johtavan koulutuksen Keski-Suomeen. Puskala jatkoi vuoden ajan Jyväskylän yliopistolla, mutta kun työt olisivat vaatineet siirtymistä Jyväskylään, hän palasi yliopistonlehtoriksi Vaasaan. Niinpä hän siirtyi ikään kuin tutkijan urapolulta takaisin lehtorin polulle vuonna 2016.
Aallossa professoriksi vain tenuresta
Kaikissa yliopistoissa siirtymät eivät ole yhtä joustavia kuin Vaasassa. Aalto-yliopistolla urapolkuja on kaksi: professorien tenure-track ja lehtorien urajärjestelmä. Näiden lisäksi on yksittäisiä akateemisia tehtäviä, joista staff scientistin ja senior scientistin tehtävät ovat vakinaisia.
Niihin ei kuitenkaan liity selkeää urapolkua.
”Molemmat asemat liittyvät meillä läheisesti tutkimusinfrastruktuuriin”, kertoo Aallon provosti Kristiina Mäkelä.
”Niissä ajatuksena on, että tarvitaan henkilö tiettyyn tehtävään. Tällaisia tehtäviä on esimerkiksi Aallon mikro- ja nanoteknologioiden tutkimuksen infrastruktuurissa Otananossa.”
”Joskus tarvitaan vasta äskettäin väitellyt henkilö, joskus taas ihminen, joka täyttää jo full-professor-kriteerit.”
Kristiina Mäkelä, provosti, Aalto-yliopisto
Muuten professorin ura etenee Aallossa aina tenure-järjestelmän kautta.
”Jos meillä on professorin paikkoja auki, ne laitetaan aina avoimeen hakuun. Jos esimerkiksi lehtori tai staff scientist haluaa hakea paikkaa, hän voi näin tehdä. Moni onkin hakenut tenureen ja saanut professuurin”, Mäkelä sanoo.
Se, mille tasolle ihmisiä tenure trackissa rekrytoidaan, riippuu aina laitoksen tarpeesta ja henkilön ansioista.
”Joskus tarvitaan vasta äskettäin väitellyt henkilö, joskus taas ihminen, joka täyttää jo full-professor-kriteerit.”
Aallossa ei ole urapolun ulkopuolisia määräaikaisia professoreita. Mäkelän mielestä ne kuuluvat menneeseen maailmaan.
”Meillä ei ole mallia, jossa esimerkiksi lehtori sijaistaisi professoria tämän tehdessä tutkimusta. Ajatuksena on, että meillä on tarpeeksi akateemista väkeä, joten emme tarvitse erikseen sijaisia.”
Järjestely on käytössä myös Mäkelän omassa työssä. Kun hän hoitaa provostin tehtäviä, hänen professorin työtehtävänsä on jaettu laitoksen muille professoreille.
Jääkö tutkijoita umpikujiin?
Tenuren ympärille rakennettu urapolkumalli on kiistatta selkeä. Samalla se kuitenkin voi tuntua epäsopivalta tilanteessa, jossa esimerkiksi lehtori haluaisi tutkijaksi tai jostakin muusta positiosta tähdätään kohti professuuria. Aallossa ainoa tapa näissä tilanteissa on hakea paikkaa avoimessa haussa ja kisata muiden ulkomaisten ja kotimaisten hakijoiden kanssa.
Avoimessa haussa painavat niin tutkimus- kuin opetusansiot. Julkaisujen merkityksen voi ajatella olevan hankala tilanne yliopistonlehtoreille, joiden työnkuvan tärkein osa on tutkimuksen sijaan opetus.
Mäkelän mukaan on kuitenkin oikeudenmukaista ja reilua, että kaikki hakevat professuuriin avoimen haun kautta.
Toki Aaltoon myös kutsutaan muutamia professoreja vuodessa, mutta Mäkelän mukaan näissä on kyse kansainvälisesti meritoituneista huippututkijoista. Hän huomauttaa, että myös lehtoreilla on urapolku siksi, että yliopistossa tarvitaan myös opetukseen keskittyviä tehtäviä.
”Meillä on kaksi urapolkua, koska niille on eri tehtävät. Ihmiset valitaan kummallekin urapolulle vertaisarvioinnin kautta”, Mäkelä huomauttaa.
”Opetus on yliopiston tärkeimpiä tehtäviä, erityisesti nyt, kun suomalaisten koulutustasoa pyritään nostamaan. Koko kahden urapolun idea on siinä, että ihminen voi edetä urallaan kahdella eri tavalla.”
Lehtorin polun päässä on vanhempi lehtori
Aallossa lehtorin urapolun huippuna on johtava yliopistonlehtori, Vaasassa vanhemman yliopistonlehtorin nimike. Molemmat voidaan antaa yleisesti meritoituneelle, pitkän uran tehneelle lehtorille. Yli 35 vuoden uran Vaasan yliopistolla tehneellä Puskalalla ei vielä ole nimikettä.
”Ehkä tässä on uralla vielä jotain odotettavaa,” hän kommentoi.
Tieteentekijät kaipaisivat horisontaalista joustavuutta
Tieteentekijät julkaisi vuonna 2021 omat suosituksensa tieteentekijöiden työurien kehittämiseksi ja määräaikaisuuksien vähentämiseksi.
Niissä ehdotetaan yliopistoille vaihtoehtoisia urapolkuja, jotka mahdollistaisivat muun muassa yliopistonlehtorin etenemisen professoriksi ilman avointa hakua.
Toisaalta edellytetään myös avoimia hakuja professuureihin vakinaistamispolun rinnalle.
Suositusten urapolkuosiossa kuulutetaan myös muita uudistuksia. Näitä ovat esimerkiksi tutkimus- ja opetusvastuiden jakaminen horisontaalisesti, apurahatutkijoiden ottaminen osaksi yliopistoyhteisöä ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ansioiden näkeminen osana urapolulla meritoitumista.
Suosituksen laatineen työryhmän jäsen, Tieteentekijöiden silloinen varapuheenjohtaja Mikko Jakonen toteaa yliopistojen urapolkumallien olevan askel oikeaan suuntaan. Jakosen mielestä tenure trackin ulkopuoliset urapolkumallit ovat kuitenkin edelleen melko hajanaisia.
”Esimerkiksi lehtorien asema on edelleen ongelmallinen. Voi tulla tilanteita, joissa henkilö hoitaa sijaisena yliopistonlehtorin tehtävää pitkäänkin, mutta kun kyseinen lehtorin tehtävä avataan avoimeen hakuun, vakinaisena tehtävänä sen nappaakin joku muualta tuleva uraohjus. Tämä ei ole kovin motivoivaa”, Jakonen toteaa.
Professoriliiton näkemyksen mukaan rekrytointikäytänteiden tulee taata professorikunnan korkeatasoinen, laaja-alainen ja monimuotoinen tieteellinen ja taiteellinen osaaminen. Professoriliiton mukaan full professor -tasolle tulee rekrytoida nykyistä tasapainoisemmin työntekijöitä.
Akateemisen uran voi luoda myös kielikeskuksessa
Kielikeskuksilla on usein yliopistoissa erityinen asema keskustelussa urapoluista. Jokainen yliopisto tarvitsee kielten lehtoreita, vaikka siellä ei tehtäisi kieliin liittyvää tutkimusta.
Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksessa yliopistonlehtorina toimiva dosentti Satu Tuomainen kertoo, että myös kielikeskus mahdollistaa yliopistouran.
Tuomainen tuli opettajaksi silloiseen Kuopion yliopistoon vuonna 2002.
”Olin opiskellut Jyväskylässä ja ajatuksenani oli jatkaa opintoja tutkimalla Shakespearen kuningasnäytelmiä. Halusin palata kotiseuduilleni Kuopioon ja sain yliopistolta paikan päätoimisena opettajana. Osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, ja paperini olivat hyvät.”
Sillä tiellä Tuomainen on ollut 21 vuotta.
Hänen mukaansa asiat ovat sujuneet hyvin. Hänet vakinaistettiin kahta vuotta myöhemmin, vuonna 2004.
Kielikeskuksessa Tuomainen toimi erityisalojen kieltenopetuksen lehtorina. Kiinnostus tutkimusta kohtaan jäi taka-alalle, mutta kymmenen vuoden opetusuran jälkeen hän päätti aloittaa väitöskirjan teon. Hän tutki läheisesti työhönsä liittyvää ahotointia, eli aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista yliopistossa. Väitös valmistui vuonna 2015.
”Työnantaja oli hyvin joustava ja kannustava. Sain tiedekunnasta apurahaa ja kirjoitusvaiheessa käytin viiden kuukauden vapaan ulkopuolisen apurahan avulla.”
Väitöksen myötä työnimike muuttui yliopistonlehtoriksi. Tuomainen jatkoi tutkimusta opetustyön ohessa, ja vuonna 2023 hänestä tuli dosentti.
Myös työtehtävät ovat uran aikana muuttuneet. Vuonna 2020 tapahtuneessa uudistuksessa Tuomaisesta tuli tiimiesihenkilö. Nykyisin 30 prosenttia hänen työajastaan kuluu hallintoon.
”Omasta mielestäni urani on edennyt hyvin. Vaikka tutkimusta täytyykin tehdä pääosin omalla ajalla, olen päässyt esimerkiksi käymään alan konferensseissa. Palkkaankin olen ollut tyytyväinen.”
Seuraava etappi, muiden kokeneiden kollegoiden tavoin, voisi olla vanhemman yliopistonlehtorin asema.
