Toimiva hybridityöskentely – miten säilytetään korkeakoulujen tehtävän ydin?
Etä- ja hybridityö vaikuttaa työhyvinvointiin monin tavoin. Työyhteisöissä käydään nyt vilkasta keskustelua siitä, mikä on riittävä määrä kasvokkaista vuorovaikutusta.
Teksti tarja sinervo kuvat istock
Viime vuosien yhteiskuntaa myllertäneet kriisit ovat aiheuttaneet pysyviä muutoksia työelämään. Etenkin asiantuntijat ja tutkijat ovat jääneet sankoin joukoin etätyöhön. Moni kokee, että työt saa tehtyä parhaiten kodin rauhassa.
Läsnä-, etä- ja hybridityön vaikutuksia tulisi kuitenkin pohtia myös yhteisöllisestä näkökulmasta, muistuttaa Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija, kauppatieteiden tohtori Sinimaaria Ranki. Kampuksella voi olla kollega tai opiskelija, jota auttaa eteenpäin se, että häneltä kysyy jotain olennaista ja asioita pohditaan yhdessä. Kohtaaminen voi avata uuden näkymän asiaan, joka olisi jäänyt havaitsematta etätyössä.
”Korkeakouluyhteisöissä uuden tiedon tuottaminen on kaiken ydin. Siellä, jos missä, tulisi olla mahdollisuus odottamattomille oivalluksille, kysymyksille, erilaisille näkemyksille ja spontaaniudelle. Miten vaalitaan sitä, että tällaisia mahdollisuuksia syntyy riittävästi?” Ranki kysyy.
Sinimaaria Ranki on pitkän linjan työelämätutkija. Hän on vetänyt Työterveyslaitoksen työelämän muutosta käsittelevää Hybridityö, etätyö ja läsnätyö (HELP) -projektia. Hän uskoo, että yhteisöllisyys ja yhdessä oppiminen ovat korkeakoulujen vahvuuksia – niistä tulee vain pitää kiinni.
”Moni organisaatio on jo löytänyt hyviä tapoja hybridityöskentelyyn, mutta usein polku on pitkä. Omalle yksikölle sopivan tavan löytäminen edellyttää kokeilemista ja paljon keskustelua”, Ranki sanoo.
Rankin mukaan yhteisöllisyydessä on tärkeää työnteon yhteinen tavoite. Ymmärrys siitä, miten oma työ kytkeytyy kokonaisuuteen ja vie sitä eteenpäin. Kun työyhteisössä on yhteisöllisyyttä sekä luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri, tapahtuu oppimista. Tästä taas seuraa yhteisten tavoitteiden uudistumista, ja toiminta kehittyy.
”Etätyö on suunnatonta vapautta, mutta siihen liittyy myös vastuuta. Jos osaaminen ja yhteisöllisyys rapautuvat, ja ihmiset eristäytyvät ja uupuvat, on syytä miettiä, voiko tällaista ylläpitää.”
Etätyön hyvät ja huonot hedelmät
Työterveyslaitoksen tietojen mukaan tällä hetkellä noin 60 prosenttia suomalaisista työssäkäyvistä tekee lähityötä ja 30 prosenttia hybridityötä. Yksinomaan etätyötä tekee 10 prosenttia työssäkäyvistä, mikä on neljä kertaa enemmän kuin ennen koronapandemiaa.
”Nyt näyttäisi siltä, että hybridityöntekijät viettävät noin kahdesta kolmeen päivää työpaikalla ja muun ajan etätöissä. Sama suuruusluokka näyttäisi pätevän monissa maissa”, Ranki kertoo.
Euroopan laajuisen kyselyn mukaan ihmiset kokevat etätyömahdollisuuden elämänlaadun parantumisena.
”Etätyö helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Se vahvistaa myös työn itsenäisyyttä, mikä puolestaan lisää työn mielekkyyttä ja tuottavuutta. Ihmiset kokevat suoriutuvansa työstään aiempaa paremmin ja pystyvät olemaan sekä tehokkaampia että tuottavampia”, Ranki arvioi.
”Sähköiset palaverit noudattavat yleensä samaa kaavaa. Spontaanius ja lähikohtaamisille ominainen viestinnän monipuolisuus tuppaavat jäämään pois.”
Sinimaaria Ranki, johtava asiantuntija, Työterveyslaitos
Digitalisaation myötä viestintävälineet ovat kehittyneet huimasti. Sähköisten keskustelualustojen avulla yhteydenpito on helpottunut ja mahdollistanut entistä suurempien joukkojen saavuttamisen laajemmalta alueelta. Kolikolla on toinenkin puoli.
”Se joukko työkavereita, joiden kanssa viestitään, on kaventunut. Myös viestinnän laatu on kärsinyt. Ranki pohtii.
Yhteisöllisyysvaje vie voimavarat
Muuttuvat työskentelytavat vaikuttavat myös työhyvinvointiin.
”Työhyvinvointi näyttää viimeisen puolen vuoden aikana heikentyneen erityisesti siksi, että työn voimavarat, kuten työn imu, osaaminen ja yhteisöllisyys, ovat vähentyneet”, Ranki kertoo. Johtopäätös perustuu Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -kyselyn tuloksiin.
Työhyvinvointia tarkasteltaessa katsotaan yleensä tasapainoa työvoimavarojen ja kuormitustekijöiden välillä. Jos ne ovat sopivassa suhteessa, työkyky pysyy hyvänä, mikä taas tukee työhyvinvointia. Yhteisöllisyyden tiedetään kärsineen myös etätyöstä, ja yksin kotona työskentely vähentää myös työssä oppimista. Ne ovat keskeisiä tekijöitä sekä työhyvinvoinnille että työn tuottavuuskehitykselle. Etätyö aiheuttaa usein myös yksinäisyyden ja tylsistymisen tunteita.
Asiantuntija-ammateissa myös työn määrä on kasvanut. Kun voimavarat samalla heikkenevät, työuupumuksen todennäköisyys lisääntyy. Miten Suomi voi? -kyselyn mukaan 17 prosenttia työntekijöistä on jo riskirajoilla, ja 9 prosentilla työuupumuksen oireet haittaavat jo arkea. Hyvää on se, että kolme neljästä kertoo, ettei koe työuupumuksen oireita.
Valopilkkuna merkityksellisyys
Ranki näkee akateemisessa työelämässä myös vahvuuksia.
”Meillä vallitsee vahva keskinäinen luottamus työpaikoilla. Ihmiset uskovat, että työssä voi esittää ajatuksia ja ideoita. Jos syntyy ristiriitoja, niitä voidaan yhdessä käsitellä ja ratkoa. Luottamus on tärkeä elementti siinä, että yhteisten keskustelujen ja kokeilujen kautta löydämme työhyvinvointia tukevat toimintamallit työyhteisöissä.”
Toinen tärkeä työelämän vahvuus on työn merkityksellisyyden kokemus.
”Yli 85 prosenttia palkansaajista kokee, että oma työ on merkityksellistä. Se on äärimmäisen tärkeä ominaisuus. Kolme neljäsosaa ihmisistä on motivoituneita, kokee työn imua ja saa tehdä itsenäisesti päätöksiä. Näin meillä on vahva pohja, jolle on hyvä rakentaa.”
Lisätietoa:
Lisätietoa:
- Hybridityö, etätyö ja lähityö (HELP) | Työterveyslaitos (ttl.fi)
- Työelämän tulevaisuudennäkymiä: hyvinvointi ja tuottavuus hybridityön maailmassa TAK Työpoliittinen aikauskirja 1/2023 (valtioneuvosto.fi)
Sinimaaria Rankin vinkit työkuorman selättämiseen
Työn määrän lisääntyminen on noussut esiin tuoreissa kyselyissämme. Tutkijoiden kohdalla kysymys on kimurantti, sillä meillä on vahva intohimo työn tekemiseen. Työstä ei malttaisi irrottautua jännittävässä tutkimusvaiheessa. Ajoittain työyhteisössä on hyvä käydä kriittistä keskustelua prioriteeteista: mikä on se olennainen, mitä täytyy tehdä.
Tiedolla johtamisesta puhutaan paljon ja kerätään valtavia määriä dataa. On tärkeää miettiä, mikä on relevantti tieto, jota tarvitaan, ja miten sitä kerätään. Saadaanko tietoa automaattisesti koottua vai edellyttääkö se isoa joukkoa ihmisiä syöttämään tietoa järjestelmään käsin? Mitä todella tarvitaan, miten työ organisoidaan ja miten siinä hyödynnetään automaatiota ja tekoälyä?
Tuottavuudessa ja työhyvinvoinnissa avainkysymys on, miten tehdään fiksummin ja keskitytään olennaiseen. Jotta sen voi nähdä, tarvitaan aikaa ajattelulle. Välillä on pysähdyttävä suorittamisesta ja otettava aikaa pohdinnoille, jotta näkisi selvemmin.
