Saako tohtorikoulutuspilotti uusia tohtoreita kolmessa vuodessa?
Ensimmäiset tohtorikoulutuspilottiin valitut aloittavat tänä syksynä.
Teksti terhi hautamäki kuvat istock
Tohtorikoulutuspilotti on vuosina 2024–2027 toteutettava tutkijankoulutuksen laajennus, jossa yliopistoihin palkataan tuhat uutta väitöskirjatutkijaa määräaikaisiin, kolmen vuoden työsuhteisiin 255 miljoonan euron määrärahalla.
Tavoitteena on lisätä tohtorien määrää Suomessa, kannustaa väitelleitä monipuolisille työurille ja kehittää tohtorikoulutusta. Taustalla ovat parlamentaarisen TKI-työryhmän ja hallitusohjelman kirjaukset. Väitöstutkijat sijoittuvat 15:een eri alojen pilottiin, jotka toteutetaan yliopistojen konsortioina. Helsingin yliopisto on mukana 11:ssä.
Helsingin yliopistoon valittiin kesällä171 väitöstutkijaa. Elo-syyskuun täydentävässä haussa rekrytoidaan vielä 64. Miten rekrytoinnit ovat sujuneet, Helsingin yliopiston tutkijakoulunjohtaja Minna Palander-Collin?
Saimme keväällä 2024 reilut 1 300 hakemusta, joita lähdettiin karsimaan. Jokaisella konsortiolla oli oma arvioijien pooli, joka kävi hakemuksia läpi tarkkojen arviointiohjeiden mukaan. Meillä oli myös kaupallisen firman tarjoama kyvykkyystesti, mutta loppujen lopuksi emme käyttäneet tämän testin tuloksia arvioinnissa.
Miten pilotti eroaa muusta tohtorikoulutuksesta?
Konsortiot ovat suunnitelleet omia toimiaan. Me yliopiston tutkijakoulun puolelta olemme miettineet esimerkiksi base camp -tilaisuuksia, joissa saataisiin ytimekkäästi opetettua työelämätaitoja ja ryhmäytettyä väitöskirjatutkijoita.
Sama koulutus on tarkoitus saada aikaan kuin muutenkin: laadukas, syvällinen perehtyminen tutkimuksen tekoon. Aikapaine vaatii huolellista suunnittelua ja tukea. Toivon, että tulisi realistisia projekteja, joissa olisi alusta alkaen pohdittu, mitä voi tässä aikaraamissa tehdä. Tällä hetkellä väitöstyö ei ole aina niin suunnitelmallista. Tutkimus voi lähteä kulkemaan sivupolkuja, ja työskentelyaika venyy.
Tavoitteena on kannustaa tohtoreita työurille yhteiskunnan eri sektoreille. Mitä käytännössä tehdään?
Se voi tarkoittaa harjoittelujaksoja yrityksissä, mutta saa nähdä, kuinka paljon tätä ehditään kolmen vuoden ajassa. Voi olla yritysvierailuja. On mietitty rahoitusmalleja: jos syntyy tutkimusta, josta olisi yritykselle hyötyä, voisiko yritys palkata tutkijan neljäntenä vuonna ja saada näin tutkimustuloksia käyttöönsä.
Väitelleet työllistyvät hyvin tälläkin hetkellä. Toki vielä enemmän mietimme väitöstyön aikaista kokemusta ulkopuolisesta työelämästä ja pyrimme luomaan yhteyksiä. Monen ensisijainen toive on sijoittua yliopistoon, eikä siinä ole mitään pahaa. Yliopistot tarvitsevat väitelleitä ihmisiä. Ongelma on, jos ei ole muita vaihtoehtoja eivätkä väitelleet korkeakoulutetut ole parhaalla mahdollisella tavalla maailmalla tekemässä erilaisia asioita.
Onko mahdollista, että yliopisto tarjoaisi palkallista lisäaikaa,
jos kolme vuotta ei riitä?
Tällaista ei ole ollenkaan luvattu. Tässä vaiheessa tosissamme panostamme siihen, että kolmessa vuodessa tehtäisiin valmista.
Suurin piloteista on iCANDOC, joka keskittyy täsmäsyöpälääketieteeseen. Pilottiin valittuväitöstutkija Susanna Holmström, miten päädyit tutkijanuralle?
Olen opiskellut bioinformaatioteknologiaa Aallossa. Lääketiede ja biologia kiinnostivat minua jo silloin, kun hain yliopistoon. En halunnut lääkikseen, vaan tekniselle puolelle.
Teen syöpätutkimusta, jossa kehitetään työkaluja potilaista saatavan datan analysointiin. Tutkimusryhmämme tutkii, miksi syöpä kehittää lääkeaineresistanssin ja uusiutuu.
Tein jo kandityöni samassa ryhmässä ja olen tehnyt siinä osa-aikaisesti töitä siitä lähtien. Kun kuulin pilotista, ajattelin, että kuulostaapa mielenkiintoiselta ja totta kai haen. Minulla on paljon opittavaa alasta, ja syöpätutkimus on merkityksellistä. Koen, että tohtorintutkinto auttaa saamaan työpaikkoja tulevaisuudessa.
Millaisia ajatuksia pilotin kesto herättää?
Olen tehnyt projektia monta vuotta osa-aikaisesti, minulla on jo yksi artikkeli ja toinen tulossa. Olen päässyt aika pitkälle työssä, josta väitöskirjani muodostuu. Mutta jos joku aloittaa nollasta, kolme vuotta on lyhyt aika.
Millaisia odotuksia sinulla on työn alkaessa?
Infon perusteella vaikuttaa siltä, että pilottiohjelmassa yritetään luoda yhteisöllisyyttä, niin että oppii oikeasti tuntemaan ihmisiä ja saa kontakteja. Se on kiva, koska todennäköisesti teemme tulevaisuudessa työtä samalla alalla.
Mitä pilotilla tavoitellaan?
iCANDOC:ssa on mukana viisi yliopistoa, HUS, hyvinvointialueita ja lääketeollisuuden edustajia. Helsingin yliopiston professori Tomi Mäkelä, millaisia tavoitteita tohtorikoulutuspilotissa on?
Seuraamme edistymistä huomattavasti konkreettisemmin kuin nykyisessä tohtorikoulutuksessa. On suositeltavaa tehdä työharjoittelu sairaalassa tai lääkefirmassa, joka voi olla potentiaalinen tuleva työnantaja ja ideaalitapauksessa taho, jonka kanssa tehdään tieteellistä yhteistyötä.
Täsmäsyöpälääketieteeseen kuuluu paljon tekemistä potilaiden kanssa. Oletuksena on, että osa väitöskirjatutkijoista siirtyy töihin julkiseen sote-järjestelmään ja osa firmoihin. Osa jatkaa akateemisella uralla.
Erinomaisia hankkeita on käynnistymässä. Useat väitöskirjatutkijat ovat vanhojen konkareiden hankkeissa, mutta mukana on myös nuorempien tutkijoiden ja akatemiatutkijoiden projekteja. Rahoitus ei mene vain väitöstutkijoiden palkkaan, vaan se myös tukee ohjaustoimintaa yliopistossa.
Miten kolmen vuoden aikaraami vaikuttaa tutkimukseen?
Lääketieteellisessä on käyty hyvää ja vakavaa keskustelua, miten mahdollistetaan väitöskirja kolmessa vuodessa. Itse väitös ja siitä seuraavat julkaisut voivat mennä yli kolmen vuoden. Jos kahden ja puolen vuoden kohdalla seurantaryhmä katsoo, ettei tutkijalla ole edellytyksiä valmistua, voidaan antaa pieni lisäaika. Yliopiston johdon kanssa on sovittu, että samaan aikaan lääkäriksi erikoistuvat voivat tehdä väitöstutkimusta osa-aikaisesti, jolloin aikajaksosta tulee pidempi.
Tutkija voisi olla lääkekehitysprojektissa osan aikaa yrityksessä ja osan yliopistolla, jolloin hän tekee samaa tutkimusta molemmissa, eikä työharjoittelu pidennä aikaa.
Tuleeko väitöskirjan paino pienenemään?
Ihan vääjäämättä tulee. Ei täällä ole tähän mennessäkään laiskoteltu. On selvä, että mitä enemmän aikaa kiristetään, sitä huonompaa laatua tulee. Tästä on ilman muuta huoli.
Jotta Suomen tiedepanos ei kärsisi, pitäisi olla myös jatkoksi selkeä postdoc-
ohjelma, jolloin koulutettavat olisivat kansainvälisesti kilpailukykyisessä asemassa.
