Valtion TKI-lisärahoituksesta kilpailevat monet tahot

Teksti terhi hautamäki kuvitus samuli siirala

Historiallinen. Poikkeuksellinen. Näillä sanoilla parlamentaarinen TKI-työryhmä ja sen puheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkynen kuvasivat päätöstä vuonna 2021.

Kaikki eduskuntapuolueet olivat kerrankin samaa mieltä. Ne sitoutuivat kasvattamaan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta pitkäjänteisesti, yli hallituskausien. Päätös antoi toivoa tiedeyhteisölle: tutkimusta selvästi arvostetaan, jospa nyt rahoituskin saadaan kuntoon.

Sanna Marinin hallituksen perustama työryhmä esitti rahoituslakia, jolla Suomi nostaa tutkimus- ja kehitysrahoituksen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Lisärahoituksesta valtiolta tulisi kolmasosa, ja yksityinen sektori panostaisi kaksi kolmasosaa.

Rahoituslaki tuli voimaan Marinin kaudella, mutta lisärahoituksen kohdennus jäi ­Petteri Orpon hallituskaudelle. Monivuotinen suunnitelma julkaistiin kesäkuussa.  

Vuosittain 280 miljoonaa lisää

Tätä vuotta koskevassa, syksyllä 2023 annetussa talousarvioesityksessä valtio rahoittaa tutkimusta ja kehittämistä 2,6 miljardilla ­eurolla. Rahaa tulee noin 280 miljoonaa euroa lisää verrattuna edelliseen vuoteen. Valtionrahoituksen on määrä kasvaa joka vuosi noin 280 miljoonalla eurolla vuoteen 2030 asti.

Valtion rahoitus on sidottu rahoituslaissa yksityisen rahoituksen kasvuun samassa suhteessa. Jos yksityinen rahoitus jää tavoitteesta jälkeen, valtio voi pienentää rahoitustaan tai suunnata sitä uudelleen tavalla, jonka arvioidaan lisäävän yksityistä rahoitusta.

Summa koostuu pysyvistä ja määräaikaisista lisärahoista. Osa päätöksistä on tehty jo aiemmin, osa tuli kevään budjettiesityksen yhteydessä, osa on monivuotisesta julkisen talouden suunnitelmasta ja osasta päätetään vasta myöhemmin. 

Selvästi eniten lisärahoitusta kulkee ­Business Finlandin kautta, ja määrä vain kasvaa vuosi vuodelta. Osa kohdennetaan Suomen Akatemian kautta ja EU-hankkeiden kansallisena vastinrahoituksena.

Lisärahoitusta on suunnattu myös muun muassa tohtorikoulutuspilottiin. Määräaikaista rahoitusta tulee uuden supertietokoneen hankintaan ja tutkimuslaitosten post doc -ohjelmaan.

Korvamerkittyä rahoitusta

Yliopistojen tutkimuksen perusrahoitukseen ei toistaiseksi tule lisää. Iso osa lisärahoituksesta on sellaista, josta kilpailevat monet tahot.

Suomen Akatemian pääjohtaja Paula Eerola on tyytyväinen päälinjauksiin. Hän on ollut mukana työryhmässä ja on pääministerin vetämän tutkimus- ja innovaationeuvoston pysyvä asiantuntija. Eerolan mukaan kilpailu rahoituksesta on hyväksi tieteelle.

”Vertaisarviointiin perustuva menetelmä on kansainvälisesti koeteltu ja tutkitusti kohottaa tutkimuksen laatua.”

Paula Eerola, pääjohtaja, Suomen Akatemia

Suomen Akatemia olisi kuitenkin toivonut enemmän painotusta korkealaatuiseen, uutta tietoa tuottavaan tutkimukseen, jolloin vaikutukset olisivat pidempiaikaisia ja auttaisivat uudistamaan yhteiskuntaa.

”Painotukset ovat nyt lyhyen aikavälin vaikutuksissa.”

Eerola huomauttaa, että Business Finland saa lisärahoitusta isona kokonaisuutena, mutta Suomen Akatemian rahoitusta on eri tavoin korvamerkitty. Akatemialle kohdistettiin jo viime vuonna lisää rahaa lippulaivoihin ja infra­struktuureihin sekä proof of concepteihin eli tutkimuksen soveltamiseen ja esikaupallistamiseen.

Ensi vuonna Akatemialle tulee lisärahoitusta vapaaseen tutkimushankerahoitukseen sekä moniin teemoihin: kliiniseen tutkimukseen, hyvinvointialueiden T&K-toimintaan, biotalouteen ja temaattisiin tutkimusinfrastruktuureihin.

”Kaikki raha menee hyviin kohteisiin, ja olemme näitä itse nostaneet esiin. Osa on kuitenkin aika pieniä kokonaisuuksia. Siellä on vähän liikaa korvamerkkejä, jotka sitovat toimintaamme. Vaikuttavampaa ja tutkijoiden kannalta mielekkäämpää olisi, jos rahoitus olisi isompina kokonaisuuksina”, Eerola sanoo.

Pienemmät, rajatut haut myös työllistävät Akatemiaa suhteessa enemmän. Samalla kun vastuut kasvavat, henkilöstö vähenee valtion tuottavuusohjelman vuoksi. 

Vapaa tiede saa murusia

Syöpäbiologian professori Jukka Westermarck Turun yliopistosta suhtautuu Suomen tiedepolitiikkaan kriittisesti. Moni­vuotinen TKI-suunnitelma ei saa häneltä ­kehuja.

”Marinin hallituksen aikana tehtiin vallankumouksellista tiedepolitiikkaa sitoutumalla parlamentaarisesti lisärahoitukseen. Orpon hallituksen tärkeänä tehtävänä on käyttää raha viisaasti. Valitettavasti tähän mennessä ei ole näyttänyt siltä”, hän sanoo.

Lisäraha suuntautuu vahvasti yrityspuolelle sekä ennalta määriteltyihin ohjelmiin. Yliopistot eivät saa euroakaan vapaaseen tutkimukseen. Vuonna 2027 Business Finlandin rahoitus ylittää jo kaikkien yliopistojen yhteenlasketun tutkimus- ja kehittämisrahoituksen.

Nyt valtion T&K-rahoitus yliopistoille on reilut 799 miljoonaa euroa, ja Business ­Finland myöntää noin 566 miljoonaa euroa. Valtio­varainministeriön arvion mukaan vuonna 2028 Business Finland myöntää yli 900 miljoonaa euroa, kun valtionrahoitus yliopistoille tutkimukseen ja kehittämiseen on noin 800 miljoonaa euroa.

”Tilanne on absurdi. Nyt jo kuulee, että ­Business Finlandilla on niin paljon rahaa, että se ei tiedä, mitä sillä tehdä. Korkeatasoisia hankkeita ei ole riittävästi.”

Jukka Westermarck, syöpäbiologian professori, Turun yliopisto

”Tilanne on absurdi. Nyt jo kuulee, että ­Business Finlandilla on niin paljon rahaa, että se ei tiedä, mitä sillä tehdä. Korkeatasoisia hankkeita ei ole riittävästi.”

Westermarck näkee, että yritysten tutkimus- ja kehittämistyö tarvitsee tukea. Hän on itsekin perustanut startupin tutkimuksensa pohjalta ja hakenut Business Finlandilta rahaa.

”Suhteen pitäisi kuitenkin olla järkevä. Jotta on sovellettavaa, pitää olla ensin tiedettä. Yrityspuolella voi olla kertynyttä vajausta, johon lisärahoitus tuo apua. Mutta kun jano on täytetty, pitäisi ryhtyä vahvasti tukemaan perustutkimusta.”

”Suuruuden illuusio”

Westermarck kuuluu Turun yliopistossa immuniteettia tutkivaan lippulaivaan. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että Suomen Akate­mialle lisättyä hankerahoitusta ei tulisi sitoa vain lippulaivoihin ja ohjelmiin.  Hänen mielestään ylhäältä ohjaaminen ei auta uudistamaan tiedettä. Hän moittii opetus- ja kulttuuri­ministeriötä ”suuruuden illuusiosta”.

”Lippulaivat ja konsortiot kuulostavat hyvältä. Niissä voidaan kyllä tehdä tiettyjä asioita paremmin kuin yksittäisissä tutkimus­ryhmissä. Tiede kuitenkin uudistuu tutkijoiden uusien ajatusten kautta, kun tutkimusryhmät saavat rauhassa tehdä riskitutkimusta ja kokeilla asioita, joita kukaan ei ole ennalta määrittänyt.”

Tutkimuksen painopisteiden tulisi syntyä tiedelähtöisesti. Tiede uudistuu, kun vapaaseen tutkimukseen on riittävästi rahoitusta ja urapolut toimivat: nuoret tutkijat voivat edetä urallaan, käydä ulkomailla, tuoda mukanaan uusia ideoita ja perustaa uusia tutkimuslinjoja. Westermarckin mukaan uria vaikeuttaa se, että akatemiatutkijan kausi lyheni neljään vuoteen, tohtoritutkinto kutistettiin pilotissa kolmeen eikä postdoc-vaiheen tueksi ole tehty tarvittavia uudistuksia.

”Kun nyt on päätetty laittaa näin paljon ­rahaa TKI-toimintaan, olisi mahdollisuus vahvistaa koko ketjua. Ei hukata ainutlaatuista ikkunaa”, hän toivoo.

Hyöty leviää yhteiskuntaan

Business Finland on tyytyväinen lisärahoitukseen ja sen painotuksiin. Uusi pääjohtaja Lassi Noponen sanoo, että neljän prosentin tavoitteessa on keskeistä veronmaksajien rahojen ­vivuttaminen yrityspuolen investointien avulla. Tavoite vaatii yritysten ja tutkimus­maailman yhteistyötä.

”En näe tätä yliopistojen ja yritysten kilpailuna resursseista. Molemmat ovat tärkeitä, ja mielestäni ollaan aika tasapainoisella tiellä”, Noponen sanoo.

”Samalla meidän tulee varmistua siitä, että yhteistyö on aitoa eikä sitä ole koottu vain ­rahoituksen saamiseksi. En epäile, että näin usein olisi. Mutta mitä aidompaa yhteistyö on, sitä enemmän hyödyt leviävät yhteiskuntaan.”

Noposen mukaan Business Finland kykenee kanavoimaan lisärahan vaikuttavasti. Ylimääräistä haastetta tulee siitä, että Business Finlandin omia toimintamenoja ollaan samaan aikaan supistamassa merkittävästi.

”En näe tätä yliopistojen ja yritysten kilpailuna resursseista. Molemmat ovat tärkeitä, ja mielestäni ollaan aika tasapainoisella tiellä.”

Lassi Noponen, pääjohtaja, Business Finland

Noponen näkee, että strategiset valinnat tutkimus- ja kehittämisrahoituksessa ovat pienelle maalle pakollisia. Hän uskoo, että siellä missä on jo ennestään osaamista, sieltä todennäköisesti syntyy myös tulevia läpimurtoja.

”En ole huolissani, että painotukset rajaisivat osaamista. Osaavien ihmisten kapasiteetti leviää ajan kanssa ympäri yhteiskuntaa, kun ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja yritykset toimivat kumppaneina ja verkostoina. Syksyisenä vertauskuvana: tehtävämme on kasvattaa rihmastoa, josta syntyy hyviä sieniä eri puolille yhteiskuntaa.”

Kun Business Finland saa nyt niin paljon rahaa, riittääkö sille käyttökohteita? Onko yrityksissä tarpeeksi tutkimuspohjaa ja innovaatioita?

Noposen mukaan sen näyttää aika. Yrityksissä on potentiaalia tutkimukseen ja ­kehittämiseen, mutta niitä täytyy akti­voida, jotta saadaan enemmän ja parempia hankkeita. Tätä Business Finland tekee koko ajan.

”Juuri eilen kokosimme Flexible Energy Systems -ohjelmassa auditorioomme pari­sataa ihmistä yrityksistä ja tutkimuslaitoksista. Ehkä he inspiroituvat hakemaan rahoitusta.”

Osaajien koulutus tärkein kohde

Aalto-yliopiston professori Otto Toivanen tutkii innovaatiopolitiikkaa taloustieteilijänä. Hänestä on hienoa, että valtiovalta panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, mutta toteutuksessa olisi parantamisen varaa.

Innovaatiot syntyvät ihmisistä. Jos osaajapulan vallitessa lisätään nopeasti yritysten rahoitusta, lisärahoitus valuu helposti kovempiin palkkoihin, mutta innovaatioiden määrä ei välttämättä kasva. Olisi tärkeää panostaa korkeakoulutukseen ja perustutkimukseen ja sen jälkeen ryhtyä rahoittamaan enemmän ­yksityistä sektoria.

”Nyt lähdetty tekemään jälkimmäistä isosti ja edellistä pienesti. T&K-toiminta perustuu siihen, että meillä on siihen kykeneviä ihmisiä. Heitä tulee korkeakouluista, eivätkä suinkaan kaikki valmistuvat sovellu siihen. Tarjonta on rajattua.”

Tohtoripilotti on Toivasen mukaan hyvä asia, mutta sopivia väitöskirjatutkijoitakaan ei ole liiaksi. Tärkeää on rahoittaa riittävästi kandi-­ ja maisterikoulutusta ja saada houkuteltua lahjakkaita ihmisiä jatko-opintoihin. Keskeinen resurssi lahjakkaiden ihmisten kouluttamiseen tohtoriksi ovat heitä ohjaava yliopistohenkilöstö.

”Tohtoripilotissa on suunnitteluvirhe, joka perustuu ajatukseen, että meillä olisi kauheasti ylimääräistä kapasiteettia tohtorikoulutukseen ja ohjaukseen kykeneviä ihmisiä, jotka vain odottavat, että tulisipa opiskelijoita lisää.”

Otto Toivanen, professori, Aalto-yliopisto

”Tohtoripilotissa on suunnitteluvirhe, joka perustuu ajatukseen, että meillä olisi kauheasti ylimääräistä kapasiteettia tohtorikoulutukseen ja ohjaukseen kykeneviä ihmisiä, jotka vain odottavat, että tulisipa opiskelijoita lisää.”

Toivanen vetää Helsinki Graduate School of Economicsia, johon on kuudessa vuodessa palkattu 20 professoria. Ensin on kasvatettu ohjaukseen kykenevän porukan kokoa, jotta voidaan kasvattaa tohtorikoulutusta.

Hyvä innovaatiopolitiikka koostuu monista asioista: järkevistä aineettomista oikeuksista ja toimivasta kilpailupolitiikasta, ajantasaisesta konkurssilainsäädännöstä ja maahanmuutto­politiikasta – sekä laadukkaasta koulutuksesta ja perustutkimuksesta.

”Innovaatiopolitiikka ei ole vain sitä, että jaetaan rahaa yritysten T&K-toimintaan. Se on tärkeä osa innovaatiopolitiikkaa, mutta jos mokataan yliopisto- ja koulutusjärjestelmä, ei parhaistakaan tuista ole hirveästi iloa.”.