Vuoden tieteentekijä 2024: Sofia Laine

Teksti Minna hiidensaari kuvat sami perttilä

Mikä muuttuisi, jos kokouksissa asetuttaisiin kehään ja kaikilla olisi yhtäläinen aika puhua? Mitä tapahtuisi eri lajien välisille yhteyksille ja yhteisöille, jos kokoustaisimme ulkona ja puhuvien päiden sijaan osallistuisimme myös kehollamme? Entä jos planeettamme on epätasapainossa sen vuoksi, että meiltä on puuttunut holistisempi, psykofyysinen lähestyminen ympäristöömme? Millaista tietoa saisimme planeetan tilasta aistiemme avulla?

Nuorisotutkimusseuran tutkimusprofessori Sofia Laine esitti näitä kysymyksiä nuoria, demokratiaa ja ilmastokriisiä pohtivassa symposiumissa Strasbourgissa. Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteistyöelimen Youth Partnershipin johdolla järjestetyssä tapahtumassa ryhdyttiin myös tekoihin: työpajoja toteutettiin joogamatoilla, ja metodiikkaan kuului ympäristötunteiden tutkimista. Laine veti puheenvuorossaan mindfulness-harjoituksen kaikille symposiumin osallistujille.

”Meidän on huolehdittava tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista. Niin kauan kuin tämä ei ole ykkösprioriteetti, tehtäväni ei ole valmis.”

Laine väitteli vuonna 2012 etnografisesta tutkimuskulmasta nuorten osallistumisesta kansainvälisiin, ­poliittisiin kokouksiin.

“Olen vahvasti etnografi. Haluan päästä nuorten todellisiin ympäristöihin.”

Hän iloitsee saamastaan tunnustuksesta ­monen tutkimus­näkökulman ja -yhteisön kannalta. Globaalin kehitystutkimuksen, nuorisotutkimuksen tai tanssi- ja liiketerapian piiristä ei ole aiemmin valittu Vuoden tieteenteentekijää.

”Tanssiliiketerapeutti minussa sanoo tiede­maailmalle: Kehollisuus tuo tärkeää vastapainoa tieteen tekemisen perusjähmeydelle. Tiede­maailmassakin pitäisi olla tilaa ilolle, leikille, utopioille ja villeille visioille.”

Laine näkee nuorisotutkimuksen ajassamme­ välttämättömänä.

 “Tarvitsemme systeemistä, tieteenalat ylittävää yhteistyötä kestävyysmurroksen ratkaisemiseksi. Meidän on huolehdittava tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista. Niin kauan kuin tämä ei ole ykkösprioriteetti, tehtäväni ei ole valmis.”

Laineen mielestä ilmastokriisin ratkaisemisessa tarvitaan rakentavia, kokonaisvaltaisempia tulokulmia. Hän viittaa Minna Salamin­ Aistien viisaus -teoksen käsitteistöön.

“Tarvitsemme aistien viisautta ja vaikeiden asioiden kohtaamista yhdessä. Yltiörationaalisuus ei riitä, eikä kaavamainen, yksipuolisen länsimaavetoinen, europatriarkaalinen hierarkkisuus tuo kaivattua muutosta.”

Planetaarinen nuoriso­tutkija

Laine on toiminut vuodesta 2022 tutkimus­professorina Nuorisotutkimusseurassa. Sitä ennen hän ehti työskennellä seurassa erilaisissa rooleissa vuodesta 2003.

“Professuuri on ensimmäinen vakituinen tehtäväni.”

Tutkimusprofessorihaku oli kansainvälinen.

“Planetaarinen näkökulma nähtiin olennaisimpana valinnassani professoriksi. Ilmastoon liittyvillä asioilla on kiire.”

“Nuorisotutkimusseura on pieni, notkea, kriittinen, itsenäinen, monitieteinen ja monirahoitteinen. Vastaavaa tutkimusorganisaation rakennetta ei maailmasta löydy. Siitä voisi kehittää vientimallin.”

Seuran toimintamalli on uniikki.

“Nuorisotutkimusseura on pieni, notkea, kriittinen, itsenäinen, monitieteinen ja monirahoitteinen. Vastaavaa tutkimusorganisaation rakennetta ei maailmasta löydy. Siitä voisi kehittää vientimallin.”

Laine on tehnyt tutkimusta muun muassa Tampereen ja Helsingin yliopistojen sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Juvenia-yksikön nuorisotutkimushankkeissa.

“Nuorisotutkimusseurassa on ollut tilaa rohkealle ajattelulle, ketteryydelle ja uusille avauksille. Organisaatiorakenne on kevyempi kuin isommissa laitoksissa, ja yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuominen on tutkimuspohjaisesti mahdollista.”

Laine on huolissaan yliopistojen tehostamistoimista, määräaikaisuuksista, kilpailusta ja tenure track -kisasta.

“Sellaisen kanssa saattaa joutua kysymään, että elääkö vai tekeekö töitä. Toivoisin, että korkeakoulujen katse opiskelijoihinsa ja työntekijöihinsä olisi kokonaisvaltaisempi.”

Maskotteja, uhkia vai yksilöitä?

Kiinnostus yhteiskunnallisiin ilmiöihin johdatti Laineen opiskelemaan perustutkinto-­opintojen alkumetreillä sosiologiaa. Kipinä nuorisotutkimukseen otti tulta erityisesti professori emerita Helena Helveen Ystävämme kettu -artikkelista. Kettutytöt olivat tuolloin paljon tiedotusvälineissä.

“Sitä lukiessani ajattelin, että voiko nuoria ja heidän toimintansa motiiveja kuunnella ja analysoida myös näin? Helve pyrki kuulemaan ja näkemään, millaisia arvoja, asenteita ja maailmankatsomuksia nuorilla on.”

 Laine kysyy, keitä palvelee se, että nuorten ääni jää paitsioon yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

“Muun muassa suhteessa nuoriin ympäristötoimijoihin esiintyy usein maskotismia ja tokenismia. Esimerkiksi Greta Thunberg otetaan mielellään mukaan kansainvälisiin poliittisiin kokouksiin, mutta valitettavasti etupäässä vain asetutaan hänen kanssaan samaan valokuvaan eikä lähdetä ponnekkaasti ratkaisemaan hänen nostamiaan ympäristöhätätilan epäkohtia. Ilmastoahdistus herää nuorissa, kun he joutuvat katsomaan vierestä, kun aikuiset eivät tee tarvittavia päätöksiä, ja nuorilla itsellään taas ei ole valtaa.”

“Nuoret ympäristötoimijat haastavat, kapinoivat ja ovat pikemminkin oikeudenmukaisuus- kuin konsensushakuisia. He eivät ensisijaisesti ajattele yritysvoittojen näkökulmaa.“

“Nuoret ympäristötoimijat haastavat, kapinoivat ja ovat pikemminkin oikeudenmukaisuus- kuin konsensushakuisia. He eivät ensisijaisesti ajattele yritysvoittojen näkökulmaa.”

Nuorten autenttisen äänen mahdollisimman monessa eri muodossa esille tuominen on yksi mahdollinen ulottuvuus kanssatutkimuksessa, jota tehdään nuorten kanssa. Nuorten osallisuus heitä itseään koskevan tiedon tuottamisessa motivoi häntä.

“Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta eikä yhtään sukupolvea. Jokaisessa nuoressa on valtava potentiaali. Nuoret jäävät kuitenkin yhteiskunnallisessa katsannossa lasten ja aikuisten väliin, ja usein heidät nähdään uhkana tai huolenaiheena. Siinä missä yhteiskunnallisessa keskustelussa saatetaan nähdä jokin ilmiö häiriönä, nuorisotutkija saattaa nähdä kiinnostavan tutkimuskysymyksen.”

Taiteellinen ääni mukaan

Laine on työskennellyt tänä vuonna muun muassa valtioneuvoston kanslian alaisuudessa toimivan Nuorten luonto- ja ilmastoryhmän NUOLIn parissa. Ryhmän tehtäväksi on asetettu ministeriöiden tukeminen nuorten osallistamisen suunnittelussa, toteutuksessa ja vaikutusten arvioinnissa sekä huolehtia nuorten, tulevien sukupolvien ja muun luonnon turvallisen ja elinkelpoisen tulevaisuuden edellytysten säilyttämisestä.

”NUOLI-ryhmän nuorten aloitteesta laadimme keväällä kyselyn nuorille järjestötoimijoille. Olemme nyt yhdessä analysoineet, kirjoittaneet ja raportoineetkin ensimmäisiä tuloksia sekä nuorille itselleen että tiede­areenoilla. Kyselyn vastauksista muun muassa nähdään, että nuoret haluaisivat enemmän mukaan tutkimusyhteistyöhön. Laine kannustaakin ottamaan tutkimukseen nuoret mukaan monimuotoisemmin.

Pandemiat ovat osa ekokriisiä. Ennusteena on, että uusia pandemioita tulee syntymään metsien hävittämisen ja tehomaatalouden vuoksi. Nuorisotutkimusseura toteutti korona-aikana nuorten elämästä pandemian keskellä laajan tutkimuksen, jossa ilmaisun laji oli vapaa.

“Siinä elämän vaiheessa, kun nuorten olisi pitänyt saada kurottua ulkomaailmaan, heidän pitikin olla kotona ilman vertaistukea ja vapauden harjoittelua. Pahimmillaan sosiaalisuus meni rikki. Se, miten yhteisöissä toimimme, jäi monilta kokematta. Nuorten tutkimukseen luomat kuvat, runot ja esseet ovat hyvin koskettavia. Ne löytyvät laajasta teoksestamme Nuoruus korona-ajan kaupungissa, joka on vapaasti verkosta luettavissa.”

Hän muistuttaa myös, että taiteen ja kulttuurin mielenterveyttä tukevasta roolista ei juuri tällä hetkellä puhuta.

”Ne ovat edullinen tapa ylläpitää mielenterveyttä.”