Tohtoripilotin ripeä alku
Tohtorikoulutuspilotti etenee: artikkeleita on jo julkaistu ja yhteyksiä työelämään luotu. Kolmen vuoden tavoite vaatii yliopistoilta uusia käytäntöjä ja asettaa rajoja sille, mitä on mahdollista saada aikaan.
Teksti Terhi hautamäki kuvat Anna-Kaisa Jormanainen
Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta ohjaa väitöskirjatutkijoita EDUCA-Doc-tohtoripilotissa, jossa aiheet liittyvät koulutukseen ja oppimiseen.
”Juhlimme jo ensimmäistä kovatasoisessa lehdessä julkaistua artikkelia. Olemme sopineet, että yhdessä iloitsemme artikkeleista ja pyrimme vähentämään kilpailua”, Junttila sanoo.
Tohtorikoulutuspilotti alkoi syksyllä, ja osa väitöstutkijoista on aloittanut tämän vuoden puolella. Junttila kertoo yllättyneensä, kuinka vauhdikkaasti työ lähti liikkeelle. EDUCA-Doc kytkeytyy koulutuksen tulevaisuutta tutkivaan EDUCA-lippulaivaan. Junttila ohjaa viittä väitöstutkijaa yhdeksästä, jotka on rekrytoitu EDUCA-Dociin Turun yliopistoon.
Pilotin erityinen anti näyttää olevan väitöstutkijoiden vahva yhteisöllisyys.
”Usein väitöstutkijat tulevat yksin tutkimushankkeeseen ja tekevät vähän yksin työtään. Pilotissa osallistujat tapaavat säännöllisesti ja jakavat vertaistukea. Kun kaikilla on sama aikaraami ja työt linkittyvät samoihin teemoihin, se on mahdollistanut jotain, mitä en ole 25 vuoden aikana yliopistossa nähnyt”, Junttila kertoo.
Tuhat tohtoria, 15 pilottia
Tuhannen uuden tohtorin koulutukseen tähtäävä pilotti on erittäin merkittävä koulutuspoliittinen investointi. Nykyisin tohtoreita valmistuu vuodessa noin 1 600.
Pilotin väitöskirjatutkijat on rekrytoitu 15:een eri alojen pilottikonsortioon, jotka toteutetaan useiden yliopistojen yhteistyönä.
Perusajatus tohtorikoulutuksen lisäämisestä on saanut laajan kannatuksen. Kriittisempää keskustelua on herättänyt paikkojen jakautuminen eri aloille ja kolmen vuoden aikatavoite, joka muuttaa tekemisen tapoja. Nykyisin väitöskirja valmistuu keskimäärin viidessä kuudessa vuodessa.
”Väitösten tasosta ei voi tulla matalampi, vaan taso tulee säilyttää vähintään yhtä korkeana.”
Opetus- ja kulttuuriministeriö valitsi pilottikonsortiot Suomen Akatemian teettämän ulkopuolisen arvioinnin pohjalta. Piloteista yhdeksän kytkeytyy johonkin Akatemian rahoittamaan lippulaivaan ja kuusi on muilta aloilta.
Suurimpaan, syöpälääketieteen iCANDOC-pilottiin, palkattiin 152 väitöskirjatutkijaa, kun pienimmässä, hiukkas- ja ydinfysiikan tohtoripilotissa rekrytoituja on 16.
Väitöskirjatutkijan paikkoihin tuli jo viime vuoden keväällä yli 10 000 hakemusta. Esimerkiksi tekoälyalan AI-DOC-pilotin sadasta paikasta kilpaili yli 2 500 hakijaa.
”Käymme porukalla aiheiden kimppuun”
Yksi Turun yliopiston EDUCA-Docin väitöskirjatutkijoista on Teea Laiho. Hän tutkii koulujen yhteisöllisen työskentelyn tiedolla johtamista. Työ liittyy koulupoissaolojen ennaltaehkäisemiseen. Keskeisenä ajatuksena on oppilaiden osallisuus ja kuulumisen kokemukset koulujen yhteisöllisessä työssä.
Laihon työn alkuun on kuulunut tutkimussuunnitelman hiomista, teoreettisen viitekehyksen muokkaamista, ensimmäisen osatutkimuksen ja artikkelin laatimista. Hän on ehtinyt olla työelämässä jo 25 vuotta ennen kuin hän päätti ryhtyä tekemään väitöskirjaa. Väitöskirja on suoraa jatkumoa työlle, jota hän on tehnyt aiemmin opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kehittämishankkeissa.
Vaikka aikajana on tiukka, projektijohtamisen kokemus auttaa aikatauluttamaan ja sietämään aikapainetta. Laiho sanoo, että pilotissa koetellaan sitä, onko kolmen vuoden aika mahdollinen.
”Tämä on täysipäiväinen työ tällä hetkellä, mutta tietysti meitä koskevat esimerkiksi samat julkaisuprosessien mahdolliset hitaudet kuin muitakin”, Laiho toteaa.
”Esimerkiksi tutkimuslupaprosesseihin kuluisi varmaan paljon enemmän aikaa, ellei tukena olisi rautaista ohjaajien osaamista.”
Laiho kehuu väitöskirjatutkijoiden ja ohjaajien yhteisöä, joka tukee toisiaan.
”Esimerkiksi tutkimuslupaprosesseihin kuluisi varmaan paljon enemmän aikaa, ellei tukena olisi rautaista ohjaajien osaamista. Väitöskirjatutkijoiden kanssa käymme porukalla aiheiden kimppuun. Jos mikä tahansa mietityttää tai joku kokee olevansa umpikujassa, aina voi laittaa WhatsApp-viestin ja pyynnön, mentäisiinkö lounaalle.”
Rahoitus antaa tekemisen rauhaa
EDUCA-lippulaivan johtaja, Jyväskylän yliopiston professori Marja-Kristiina Lerkkanen on tyytyväinen pilotin alkuun. EDUCA-Docin vetureina ovat Jyväskylän, Helsingin ja Turun yliopistot ja Aalto-yliopisto, mutta väitöskirjatutkijoita on kaikissa yliopistoissa.
Lerkkasen mukaan suunnitelmat kolmelle vuodelle ovat hyvin konkreettisia. Vaikka aikataulu on tiivis, rahoitus antaa tekemisen rauhaa.
”Tästä on pois se apurahojen hakurumba, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja kuormittaa. Nyt ajan voi käyttää siihen, mihin sen pitääkin mennä eli väitöskirjan tekemiseen.”
Tavoite on, että väitöskirjatutkijat pääsevät kolmessa vuodessa vähintään esitarkastusvaiheeseen. Jotkut tulevat valmistumaan alle kolmessa vuodessa.
”Erittäin nopeasti edistyville on tyypillistä, että he ovat jo kiinnittyneet tutkimusprojektiin ja aineisto on tuttua, tai gradu on niin hyvä, että siltä pohjalta syntyy ensimmäinen artikkeli.”
Myös Lerkkanen pitää arvokkaana ryhmäytymistä. Lippulaivan ja pilotin tutkijat kokoontuvat puolen vuoden välein yhteiseen tapahtumaan, ja muita tilaisuuksia järjestetään pitkin matkaa. Väitöskirjatutkijat ovat ryhtyneet alusta lähtien miettimään työllistymistään.
”Työelämäyhteistyön tulee liittyä jatko-opintoihin ja olla win win -tilanne, josta molemmat osapuolet hyötyvät.”
Pilotilla on jo vaikutuksia tohtorikoulutukseen yleisemmin. Artikkeliväitöskirjoihin vaadittavien artikkelien määrää on monissa yliopistoissa laskettu tai on linjattu uudelleen, kuinka monen artikkelin pitää olla väitöksen aikaan julkaistu.
Niina Junttila kertoo, että Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa määrä on edelleen kolme artikkelia, joista kaksi on julkaistu ja kolmas otettu arviointiprosessiin.
Jyväskylän yliopisto taas linjasi, että kyky soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda tieteellistä tietoa voidaan osoittaa vähintään kahdella, tyypillisesti 3–4 artikkelilla. Vähintään yhden tulee olla julkaistu tai julkaistavaksi hyväksytty vertaisarvioitu artikkeli. Väitöstyön lisäksi vaadittavien opintopisteiden määrä on laskettu 40:stä 30:een.
”Sitä painotetaan, että väitöskirjojen tasoa ei lasketa”, Lerkkanen sanoo.
Ohjaajillekin kova aikataulu
Tohtoripilotti vaatii paljon myös ohjaajilta. EDUCA-Docissa on tullut esiin, että ohjaajilla on kova työ sovittaa heiltä odotettu intensiivinen ohjaus muuhun työhönsä.
Junttilan mukaan Turun yliopistossa pilotin väitöskirjatutkijan on tarkoitus saada kolmelta ohjaajalta yhteensä 300 tuntia ohjausta vuodessa. Aiemmin opettajankoulutuslaitoksella määrä on ollut ykkösohjaajalta 20 tuntia ja kakkos- ja kolmosohjaajalta 10 tuntia vuodessa.
Junttila sanoo olevansa esimerkki ohjaajasta, jonka työsuunnitelmaan ohjaustunnit eivät todellisuudessa mahdu. Hän johtaa samaan aikaan Right to Belong -konsortiota ja on yksi EDUCA-lippulaivan osahankejohtajista sekä EDUCA-Docin johtoryhmäläisistä. Aikatauluongelmia on ratkottu sillä, että ohjattavalla on 3–4 ohjaajaa, joiden työpanos vaihtelee väitöstyön edetessä.
Yliopistojen yhteistyö on Junttilan mukaan toiminut hyvin. Parantamista on sen sijaan yliopiston hallinnon prosesseissa, jotka ovat olleet hitaita.
”Esimerkiksi ohjeet rekrytointiin tulivat vasta, kun rekrytoinnit olivat melkein valmiit.”
Junttila toteaa, että pilotin tarkoitus on testata, toimiiko jokin asia. Vastaus voi olla, että toimii, ei toimi, tai todennäköisimmin se, että toimii tietyillä edellytyksillä. Kolme vuotta sopii työhön, jossa tutkimussuunnitelma on selkeä ja käytössä on ainakin osittain valmis aineisto. Se ei kuitenkaan riitä, jos lähdetään keräämään aineistoa alusta asti tai tekemään muutaman vuoden interventiota.
”Väitösten tasosta ei voi tulla matalampi, vaan taso tulee säilyttää vähintään yhtä korkeana”, Junttila sanoo.
Yritysyhteistyö painottuu
Pilotin yksi tavoite on edistää tohtorien työllistymistä yhteiskunnan eri sektoreille. Esimerkiksi matematiikan alan DREAM-pilotissa työelämäyhteistyö syntyy luontevasti.
Professori Tapio Helin koordinoi väitöstöiden ohjausta LUT-yliopistossa, jossa pilotin väitöstutkijoita on 14. Aiheet liittyvät matemaattisen mallinnuksen, havainnoinnin ja kuvantamisen FAME-lippulaivaan. Tutkimus käsittelee inversio-ongelmia, joissa ei suoraan mittaamalla saada haluttua tietoa, vaan joudutaan käyttämään matematiikkaa esimerkiksi lääketieteellisessä kuvantamisessa tai satelliittidatan tulkinnassa.
Helinin mukaan pilotin väitöskirjatöissä painottuu teollisuusyhteistyö, kun muuten alan väitöskirjat saattavat olla hyvin teoreettisia. Hänen ohjattavansa tekee sähkömoottorimallinnusta teknologiayritys ABB:n kanssa.
”Kun jatko-opiskelija oppii tuntemaan olennaiset partnerit ja verkostoituu firmaan, en yhtään ihmettele, jos firma olisi herkästi rekrytoimassa häntä myöhemmin alan töihin.”
Kolmen vuoden tavoite näkyy aiheiden rajauksessa ja suunnittelussa. Yleisesti ottaen askelmerkit ovat valmiiksi pureskellummat.
”Jokaisella väitöskirjatutkijalla on ohjaustiimi, ja tavoitteena on, että jokaisella on läheisyydessään useampia seniorihenkilöitä, joilta saa apua ja tukea. Kolmeen vuoteen tähtäämme, mutta kun 14 ihmistä aloittaa väitöstyön, varmasti jo elämäntilanteet vaihtelevat niin, että osalle tulee viivästystä”, Helin toteaa.
Matematiikan alalla julkaisuajat ovat usein pitkiä, jolloin artikkeliväitöskirjaan vaadittu kolme artikkelia on haastava. Yliopisto on muuttanut vaatimuksia: kahden artikkelin pitää olla väiteltäessä julkaistuja tai hyväksyttyjä, kun ennen kaikkien kolmen piti olla.
Helin pitää tärkeänä, että tohtorikoulutuksessa olisi edelleen aikaa kypsyä tutkimustyöhön.
”Kolme vuotta on tavattoman lyhyt aika. Toki siinä oppii valtavasti, mutta tutkijan arki alkaa vasta, kun on väitellyt. Jos lähtee tutkimusmaailmaan vähänkään epäkypsänä, se näkyy urakehityksessä. Tutkimusperspektiivistä kolme vuotta ei ole mikään itseisarvo.”
Uusia käytäntöjä tarvitaan
DREAM-pilotin ja FAME-lippulaivan johtaja, professori Tanja Tarvainen Itä-Suomen yliopistosta näkee, että tohtorikoulutus on laajemmassa muutoksessa. Kun kolmen vuoden tutkijakoulutus tähtää yrityksiin työllistymiseen, akateemiselle uralle haluavien tutkijakoulutuksen on tarpeen jatkua tutkijatohtorivaiheessa.
Uudistus vaatii sitä, että väitöskirjatyötä kehitetään sujuvammaksi. DREAM-pilotissa on kartoitettu, mihin väitöstyössä menee paljon aikaa ja miten ajankäyttöä voi tehostaa.
”Meillä on aloja, joilla pitää kerätä paljon dataa ja tehdä mittauksia. Ne vievät aikaa esimerkiksi sen takia, että sairaalan magneettikuvauslaite on käytössä vain iltaisin, kun ei ole potilaita. Kehitämme systeemiä niin, että samaa dataa käytetään useassa väitöskirjassa”, Tarvainen kertoo.
Hyväksi käytännöksi on osoittautunut se, että jokaisella väitöstutkijalla on yrityspuolelta ohjaaja tai uramentori. Tarkoitus on, että väitöskirjan tekijä voisi työskennellä jonkin aikaa yhteistyöyrityksen tiloissa. Ohjaukseen panostetaan aiempaa enemmän, mutta määrä on yksilöllistä.
Kolme vuotta rajaa väistämättä sitä, mitä voidaan saada aikaan. Aikaa jää vähemmän siihen, että työ voisi lähteä etenemään ennalta suunnittelemattomaan suuntaan.
”Samalla tavalla ei ole aikaa kehittyä tosi kypsäksi tutkijaksi. Näen, että emme saa ihan kaikkea, mitä olemme ennen saaneet. Joko pitää karsia laajuutta tai tieteen tasoa. Se on aikamoinen haaste, ja siitä pitää käydä keskustelua yliopistoissa.”
Tarvainen näkee silti pilotin mahdollisuutena. Hänen mukaansa on tärkeää, että aikataulupaineet eivät mene väitöskirjatutkijalle. Yliopistojen ja ohjaajien pitää huolehtia siitä, että he saavat keskittyä työhönsä.
”Yliopistojen ja ohjaajien pitää miettiä uusia käytäntöjä. Ihan samalla tavalla ei voida jatkaa, jos halutaan, että jotain tapahtuu eri tavalla tai nopeammin”, Tarvainen tähdentää.
Arviointihanke seuraa pilottia sen edetessä
Tohtorikoulutuspilotti on 255 miljoonan euron investointi. Ei ihme, että opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa seurata pilotin tuloksia.
Seuranta- ja arviointihankkeen toteuttaa Tampereen yliopiston Higher Education Group yhdessä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen kanssa. Hanke tarkastelee pilotille asetettujen tavoitteiden toteutumista ja pilotin toimeenpanoa.
Korkeakouluhallinnon professori Jussi Kivistö Tampereen yliopistosta johtaa seuranta- ja arviointihanketta. Hän sanoo, että vaikutukset tohtorikoulutukseen näkyvät jo, kun yliopistot ovat ryhtyneet uudistamaan tutkintoja ja laskemaan määrällisiä vaatimuksia. Hankkeessa on syksyllä kerätty laaja tietoaineisto ja suunnattu kaksi kyselyä väitöstutkijoille ja ohjaajille. Helmikuussa ilmestyi ensimmäinen väliraportti.
Lähes puolet väitöstutkijoista on suomalaisia, hieman yli puolet ulkomaalaisia. Noin puolella on aiempaa kokemusta kehitys- ja innovaatiotehtävistä suomalaisissa yliopistoissa. Tohtorintutkinnon jälkeen väitöskirjatutkijoita kiinnostaa työskentely yrityksissä yhtä paljon kuin yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa. Nykyäänkin tosin yli kaksi kolmasosaa tohtoreista työskentelee muualla kuin yliopistoissa.
Väitöstutkijoista 66 prosentilla on opintosuunnitelma kolmelle vuodelle, 13 prosentilla 3,5 vuodelle ja 15 prosentilla 4 vuodelle. Vaikka kolme vuotta tarkoittaa rahoituksen kestoa eikä rajaa suoritusaikaa, kysymyksiä on herättänyt se, mistä löytyy uudelle joukolle jatkorahoitus.
”Jotkut yliopistot ovat varautuneet siihen, että ne joutuvat mahdollisesti rahoittamaan kolmen vuoden ylittävää osuutta”, Kivistö kertoo.
Itse väitöskirjatyöskentelystä kokemukset ovat hyviä. Pilotin väitöstutkijat ovat erittäin tyytyväisiä ohjauksen laatuun ja määrään. Haasteena on aikapaine, joka tuottaa stressiä.
”Sekä ohjaajat että väitöskirjatutkijat ovat nyt luupin alla, mutta paine on samalla pakottanut yliopistot ottamaan väitöskirjatutkijat erittäin vakavasti. Ohjaajat ovat olleet todella aktiivisia”, Kivistö sanoo.
