Korkeakoulutusasteen nostaminen on tulevaisuuden Suomen valttikortti
Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien tavoitteena on avata korkeakoulujen ovet vähintään joka toiselle nuorelle. Tki-rahoituksen lisäämisen avulla hän haluaa turvata tulevaisuudessa vahvan Suomen kyvyn innovoida. Koulutustason nostamisen ja tutkimusrahoituksen lisäämisen kipukohdat ovat samalla hänen tiedossaan.
Teksti Minna hiidensaari kuvat sami heiskanen
”Tunne kumppanisi.” Tähän sanapariin tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie kiteyttää yhden olennaisen suomalaisen yhteiskunnan ja koulutuksen vahvuuden.
”Suomi on luottamusyhteiskunta. Jaamme arvomaailman ja toimintatavat myös esimerkiksi pohjoismaisten kumppanimaidemme kanssa. On tunnettava kumppanit, jotta voimme tehdä laadukasta, länsimaisiin arvoihin perustuvaa tutkimusta ja tiedettä myös jatkossa. Se on erityisesti tämänhetkisessä maailmantilanteessa tärkeää.”
Talvitie aloitti ministerin pestissä tammikuussa. Hänen konkreettisin tavoitteensa on avata ovet korkeakouluopintoihin vähintään joka toiselle nuorelle, jotta nuorten aikuisten notkahtanut koulutustaso saadaan nousuun.
Hallituksen puoliväliriihessä sovittiin keväällä yhteensä 100 miljoonan euron investoinnista koulutustasoon.
”Korkeakouluissa tarvitaan hyvää johtamista, riittäviä resursseja ja kestäviä päätöksiä.”
”Osana tätä päätimme nuorille suunnatusta opintosetelistä, jonka avulla nuori pääsisi suorittamaan opintoja maksutta yhden lukuvuoden aikana avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, mikäli hän ei ole saanut opiskelupaikkaa yhteishaussa.”
Tavoitteena on, että parhaillaan budjettineuvotteluissa listalla oleva opintoseteli olisi voimassa vuoden 2026 lopussa.
Ministerin toinen keskeinen tavoite on tarjota opiskelijoille riittävät tiedot, taidot ja motivaatio.
”Nämä kaikki ovat keinoja paremman Suomen rakentamiseen. Se, että erilaisista taustoista tulevilla on mahdollisuus saada korkeakoulutus eri puolilla Suomea, on valttikorttimme.”
Samaan hengenvetoon ministeri huomauttaa, että tuo valttikortti ei ole selviö. Moni ilmiö haastaa paremman Suomen rakentamista. Esimerkiksi oppimisvaikeuksia on havaittu myös korkeakouluissa. Talvitie näkeekin varhaiskasvatuksesta käynnistyvän opintien laadun vahvistamisen tärkeänä.
”Peruskouluun lisätään nyt matematiikan, äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunteja, lukioihin on tulossa tukiopetusmahdollisuus. Elokuussa voimaan astunut oikea-aikaisen oppimisen tuki tarkoittaa toivottavasti sitä, että korkeakouluopiskelijoiden tuen tarve on 2030-luvulle tultaessa nykyistä pienempi.”
Rahoitus kasvaa yhtäällä ja niukkenee toisaalla
Kilpailu rahoituksesta ja muun muassa tulosperusteiset kriteerit rahoituksen jakamisessa aiheuttavat painetta tutkimukseen ja opettamiseen. Miten toteuttaa laadukas toiminta korkeakouluissa, kun kokonaispotti pienenee?
”Korkeakouluissa tarvitaan hyvää johtamista, riittäviä resursseja ja kestäviä päätöksiä. Toisaalta on selvää, että koskaan ei ole sellaista rahoituksen jakoa, että se olisi kaikkien kannalta tyydyttävä.”
Talvitie näkee tärkeänä, että tutkimus- ja kehitystoiminnan uusi perusrahoitus jaetaan kaikille korkeakouluille.
Investointihalukkuuden vahvistamiseksi osaajapulaa pyritään ratkaisemaan myös korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisellä. Mistä rahoitus kasvavien opiskelijamäärien myötä lisääntyviin opetus- ja tukitoimintokustannuksiin?
”Toivon, että nuorilla on motivaatio hankkia korkeakoulutus, ja että hyvän koulutuksen kautta löydämme kestävämpää maailmaa luovia innovaatioita.”
Ministeri kertoo, että korkeakoulujen kipuilu perusrahoituksen ja kasvavien opiskelijamäärien kanssa on hänen tiedossaan.
”Tällä kaudella lisättyihin aloituspaikkoihin on kuitenkin osoitettu rahoitus. Lisäksi kertaluonteista rahoitusta on pystytty lisäämään. Kuluvalla hallituskaudella tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta on kasvatettu vuosittain 280 miljoonalla eurolla. Vuodesta 2026 alkaen tätä rahoitusta osoitetaan myös korkeakoulujen perusrahoitukseen.”
Valtiovarainministeri Riikka Purra ehdotti tämän syksyn budjettikaavailuissaan yliopistoindeksin jäädyttämistä säästöjen aikaansaamiseksi. Eikö tämä nimenomaan uhkaa viedä pohjaa pois hallituksen tavoitteilta vahvistaa korkeakoulutuksen rahoitusta?
”Olemme hallituksessa priorisoineet korkeakoulujen indeksit, ja se on tavoitteena myös syksyn budjettiriihessä.”
Miten Talvitie näkee akateemista vapautta heikentävät kehityskulut?
”Korkeakoulutusta on Suomessa kehitetty niin, että korkeakouluilla on vahva autonomia. Tieteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu perustuslaissa.”
Synkkiä sävyjä sisältävässä kokonaiskuvassa on valoisiakin signaaleja. Talvitie huomauttaa esimerkiksi, että Suomen Akatemia ilmoitti loppukeväästä, ettei sillä ole koskaan aiemmin ollut yhtä paljon rahoitusta kuin tällä hetkellä.
Pitkäjänteisyyttä tutkimustyöhön tuo myös parlamentaarisen TKI-työryhmän linjaus, jonka tavoitteena on nostaa Suomen tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Talvitie näkee lupaavana sen, että myös elinkeinoelämä on sitoutunut tähän tavoitteeseen.
Toimijuuden oltava korkeakouluilla
Nyt syksyllä ministerin työlistalla on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyö, jonka tavoitehorisontti on vuodessa 2040.
”Koko korkeakoulukentän on oltava mukana, jotta onnistumme tässä.”
Mikäli visioidut suunnitelmat etenevät tavoitteiden mukaisesti, millaiselta Suomi näyttää tulevaisuudessa?
”Toivon, että nuorilla on motivaatio hankkia korkeakoulutus, ja että hyvän koulutuksen kautta löydämme kestävämpää maailmaa luovia innovaatioita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa auttavista keksinnöistä on merkkejä jo nyt, muun muassa elintarvikealalla ja hiilivapaan teräksen tuotannossa.”
”On tärkeää, että aktiivinen toimijuus on korkeakouluilla itsellään, henkilöstöä ja yksittäisiä opiskelijoita myöten.”
Samalla ministeri tiedostaa eri tieteenalojen ja korkeakoulujen lähestymiskulmien ja intressien eroavaisuudet.
”Kaikki eivät ole suuntautuneet, eikä pidäkään olla, teknillistaloudellisille aihealueille.”
Tulisiko Suomen korkeakoulustrategian keskittyä rohkeammin tiettyihin aihealueisiin, vai suosia tasapuolisuutta? Laajoiksi painopistealueiksi on nimetty esimerkiksi hyvinvointi, datatalous ja puolustusturvallisuus.
Talvitie korostaa, että toimijuuden on oltava korkeakoulukentässä.
”On tärkeää, että aktiivinen toimijuus on korkeakouluilla itsellään, henkilöstöä ja yksittäisiä opiskelijoita myöten. Kontaktit tiedemaailmassa ja esimerkiksi kertomukset Suomesta rakentavat tuota toimijuutta.”
Talvitie näkee tiedon jakamisen yhteiskunnassa ylipäätään tärkeänä kansalaisten toimijuuden vahvistamisessa.
”Pienet arjen esimerkit vaikkapa paremmassa kaupunkisuunnittelussa tai luonnon monimuotoisuuden edistämisessä auttavat tässä.”
Mari-Leena Talvitie, ympäristötekniikan diplomi-insinööri
Syntynyt: 1980 Vaasassa
Työ: Tiede- ja kulttuuriministeri alkaen 24.1.2025, kansanedustaja vuodesta 2015. Eduskunnassa hallintovaliokunnan varapuheenjohtajana ja jäsenenä muun muassa sivistysvaliokunnassa, ympäristövaliokunnassa ja lakivaliokunnassa. Ennen eduskuntaan nousua toiminut Oulun kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajana sekä työskennellyt elintarviketeollisuudessa ja useiden kansanedustajien avustajana.
Perhe: Aviomies ja kaksi tytärtä.
Harrastukset: Lukeminen ja luonnossa liikkuminen, kuntoliikunta ja monipuolisesti kulttuuria.
Mistä tunnetaan työyhteisössä? Luotettavana joukkuepelaajana, toiset aina huomioivana ja taitavana neuvottelijana.
Mistä ei tunneta? Eurovaaleista 2014 lähtien Mari-Leena-käsidesejä laukussa, jaettavaksi asti. Lukee ja kirjoittaa runoja. Ostanut ja kirjoittanut satoja, satoja kortteja.
