Vuoden tieteentekijä Timo R. Stewart: Tutkijoiden roolista julkisuudessa tarvitaan keskustelua
Tahallisia väärinymmärryksiä, vihapuhetta ja vaientamisyrityksiä. Niitä on Vuoden tieteentekijä, tutkija ja tietokirjailija Timo R. Stewart saanut todistaa urallaan. Julkisilla varoilla tiedettä tekevällä tutkijalla on hänen mielestään tärkeä rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Teksti minna hiidensaari kuvat milla talassalo
En miellä itseäni Lähi-idän asiantuntijaksi tai mainosta itseäni sellaisena.”
Jo sanapari kuvastaa tutkija Timo R. Stewartin mielestä länsimaista katsetta. Hän ottaa verrokin.
”Kutsuuko kukaan itseään Euroopan asiantuntijaksi?”
Stewart on toiminut Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana vuodesta 2021. Kysytty puhuja ja esiintyjä sanoo olevansa kiinnostunut pikemminkin siitä, miten Lähi-itään suhtaudutaan. Tutkijana hän on perehtynyt erityisesti uskonnolliseen nationalismiin sekä Israel–Palestiina-konfliktin poliittiseen historiaan ja länsimaiseen suhtautumiseen siihen. Hän tietää, millaisen yhteiskunnallisen prosessin kautta kansat syntyvät.
Vuoden tieteentekijäksi Stewart valittiin ennen kaikkea siksi, että hän on tutkijana ansioitunut monisyisten, vaikeiden teemojen selkeänä sanallistajana ja tuonut julkiseen keskusteluun tutkittua tietoa.
Stewartin päivänpoliittisten tapahtumien taustoittamiselle ja analysoimiselle on ollut kasvava kysyntä tiedotusvälineissä etenkin sen jälkeen, kun Hamas hyökkäsi Israeliin vuonna 2023.
”Ulkopoliittisessa instituutissa kannustettiin puhumaan julkisuudessa. On tärkeää olla samalla valveutunut siitä, millaisilla kuvastoilla me tutkijat kuvitamme esimerkiksi historianarratiiveja.”
Argumentointi ja historia vetivät puoleensa
Historiasta jo varhain innostunut Stewart kiinnostui argumentoinnista ja selkeästä esiintymisestä asuessaan 16-vuotiaana vuoden verran isänsä synnyinmaassa Uudessa-Seelannissa. Poliittista historiaa Helsingin yliopistossa opiskellessaan hän osallistui englanninkielisen Helsinki Debating Societyn väittelykisoihin.
Kiinnostus yhteiskunnallisista aiheista argumentoimiseen oli Stewartin johtotähtenä myös sitoutumattomassa The Ulkopolitist -verkkomediassa, jonka päätoimittajana ja median ympärille perustetun yhdistyksen puheenjohtajana hän toimi.
”Sen koko pointti oli julkinen keskustelu.”
Stewartin ensimmäinen julkinen esiintyminen oli vuonna 2011 suomalaisten puolueiden historiaa käsittelevässä radio-ohjelmassa. Lähetyksen aiheena oli hänen vuonna 2015 valmistuneen, aatehistorian alaan kuuluvan väitöskirjansa teema suomalainen kristillinen sionismi.
”Se jännitti.”
Uralla eteenpäin intuitioon luottaen
Stewart toteaa, että hänen uransa ei ole ollut suunnitelmallinen. Hänelle on kehittynyt osaamista niin analyyttisenä tutkijana kuin konfliktitilanteista kentältä.
”Jaan työni kahteen eri laariin. Olen ollut tutkijana eri organisaatioissa ja toisaalta kädet savessa kansalaisjärjestöissä. Olen istunut pakettiautoissa, jokiveneessä ja neuvotteluhuoneissa tekemässä konfliktinratkaisua ja nähnyt, miten miehitysmekaniikka toimii. Ulkopoliittisen instituutin kaudella olen pystynyt yhdistämään nämä kaksi roolia.”
Toisaalta Stewart sanoo, että systeemi ei tue tällaista, erilaisten tekemisten urapolkua.
”Jos tekee julkisilla varoilla tutkimusta, on velvollisuus olla käytettävissä. Se on yhteiskunnallisesti tärkeää.”
”Olen ollut myös tyhmänrohkea. Haluan suomen kielen pysyvän tieteen kielenä, joten olen tehnyt esimerkiksi suomenkielisiä monografioita. Ne eivät ole järkeviä kansainvälisen tutkimusrahoituksen hakemisen kannalta.”
Julkiseksi keskustelijaksi kasvaminen ei sekään ole ollut Stewartille tietoinen valinta.
Ainoaksi esiintymiskoulutuksekseen Stewart nimeää sen, että kävi ensimmäisten julkisten puhumisten jälkeen läpi esiintymisiään, kiinnitti huomiota manerismeihin ja muuhun, mikä ärsytti.
”Tuntui aivan karmealta kuunnella omia haastattelujani.”
Yksi selkeä periaate hänellä on.
”Jos tekee julkisilla varoilla tutkimusta, on velvollisuus olla käytettävissä. Se on yhteiskunnallisesti tärkeää.”
Ei lopullista totuutta vaan tiedon monitasoisuutta
Stewartia on kritisoitu hänen suorapuheisuudestaan.
”Tutkijan esiintyminen julkisuudessa ei voi olla vain tutkimustiedon toistamista. Sen on oltava uutta ajattelua sisältävää kontekstoimista, jota kuuluu myös haastaa. Tutkimustiedon rooliin julkisessa keskustelussa kuuluu myös tilanteen tulkitsemista, kuten riskeistä ja asianosaisia koskevista tiedoista kertomista. Tutkija esittää päivittyvää, tutkimuspohjaista analyysiä. Tutkijalla ei useinkaan ole ajantasaista tutkimusta juuri siitä nimenomaisesta aiheesta, joka kiinnostaa mediaa päivänpolitiikassa käynnissä olevien tapahtumien kautta.”
Stewart muistuttaa, että tutkijan on samalla varottava rajojen ylittämistä.
”On tuotava esille myös se, missä tieto on epävarmaa tai mitä ei tiedetä. On oltava tarkka siitä, mitä tekee. Kun valitsee, minkä taistelun avaa, on oltava tarkkana siitä, ettei avaa samalla jotakin muuta.”
Haastatteluja antaessaan Stewart on huomannut, että toisinaan toimittajat kehystävät tietyn, kenties väärinymmärrykseen perustuvan lausuman, jonka haluavat asiantuntijan vahvistavan.
”Välillä on pitänyt käydä pitkiäkin taustapuheluja. Minun mielestäni se kannattaa.”
”Ei minulta tule lopullista totuutta mistään asiasta. Otan kantaa tutkimustiedon ja parhaan analyysini pohjalta.”
Hän korostaa, että tutkijan esiintyminen mediassa ei ole keskustelun päättävä asia.
”Ei minulta tule lopullista totuutta mistään asiasta. Otan kantaa tutkimustiedon ja parhaan analyysini pohjalta. Toivon, että olen pystynyt auttamaan tuomalla esille epävarmuuksia, tilanteen jatkoon liittyviä vaihtoehtoja ja tiedon monitasoisuutta. Silloin, kun koen etten tunne aihepiiriä riittävästi, kieltäydyn haastattelusta ja suosittelen kollegaa.”
Vaientamisyritysten kanssa tarkkana
Palestiina–Israel-konflikti on sytytysherkkä aihe. Viestintuojana Stewart on saanut lokaa niskaansa. Miten hän suhtautuu asiattomuuksiin?
”Muistutan itseäni, että tämä on vaientamisyritys. Silloin se tuntuu vähemmän henkilökohtaiselta. Jos alistun vaikenemalla, silloin minä olen ongelma.”
Stewart kertoo lukevansa somekommentteja ennen kaikkea selvittääkseen, millaisia käsityksiä ihmisillä on, ja mitkä ovat yleisiä väärinymmärryksiä.
”Luen ryönää sen verran kuin jaksan. En yleensä lue artikkelien kommenttikenttiä. Somessa voi myös hiljentää tilejä ja ottaa paussin seuraamisessa.”
”Suomen Akatemian rahoituspäätösten haukkumisesta on tullut kansallista urheilua. On vihapuhetta ja muita ilmiöitä, jotka painostavat tutkijoita pois tiettyjen aiheiden parista.”
Lopulta somepuheen painoarvo kutistuu Stewartin elämänkokemuksen kokonaisuudessa.
”Tuntuu oudolta, kun joku sanoo, että oletpa rohkea. Tiedän mitä tarkoitetaan ja arvostan tukea, mutta pitäisikö minun hermostua siitä, että joku ei pidä siitä, mitä mieltä olen? Tunnen ihmisiä, joiden perheitä on kidutettu tai tapettu. Se, mitä somessa sanotaan, ei ole siihen verrattuna mitään.”
Stewart sanoo toivovansa enemmän julkista ja tutkijoiden kesken käytävää keskustelua tutkijan roolista julkisuudessa. Siitä, mitkä sen hyödyt ja riskit ovat.
”Tutkijoihin kohdistuu painostusta. Suomen Akatemian rahoituspäätösten haukkumisesta on tullut kansallista urheilua. On vihapuhetta ja muita ilmiöitä, jotka painostavat tutkijoita pois tiettyjen aiheiden parista.”
Hyötypaineet ja määräaikaisuus kaventavat näköalaa
Stewart on tottunut työsuhteiden määräaikaisuuksiin. Hänen pisin työsopimuksensa on kestänyt kaksi vuotta. Viiden vuoden Ulkopoliittisen instituutin kausikin on koostunut kolmesta eri määräaikaisuudesta.
”Siinä on se hyvä puoli, että tutkimusaiheen relevanssi on mietittävä huolellisesti. Toisaalta on koko ajan pelko. Määräaikaisuus kaventaa näköalaa ja pitää antennit pystyssä. On kuulosteltava, mitä muita mahdollisuuksia on.”
Stewart sanoo, että määräaikaisuus syö hedelmälliselle tutkimustyölle tärkeää luovuutta, kiireettömyyttä ja alttiutta. Se kasvattaa myös epäonnistumisen pelkoa.
”Aidosti kiinnostavaa tutkimusta ei synny paineistetussa tilanteessa. Tuloksen ja hyödyn ajattelu tekee hallaa tutkimustyölle.”
”Kun on ollut epävarmaa, olen valinnut sen vaihtoehdon, josta tykkään.”
Stewartin ura on esimerkki siitä, miten tieteen tekemisen luonteeseen kuuluu se, että hyöty ei ole arvioitavissa etukäteen.
”Suomalainen kristillinen sionismi ei aiheena näyttänyt relevantilta Suomessa, mutta nyt se onkin esillä.”
Hän kiittelee myös Valter Juvelius -tutkimustaan, jota sai tehdä rauhassa.
”Se ei ollut tehokas tai hyödyllinen esiteltynä, mutta siitä tuli lopulta kiinnostava.”
Tutkimukseen perustuva vertaisarvioitu kirja sai Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon.
Kohti konfliktia tutkimuksen keinoin
Epävarmuudessa kulkemiseen Stewartilla on ohjenuora.
”Kun on ollut epävarmaa, olen valinnut sen vaihtoehdon, josta tykkään.”
Tuolle viisaudelle on jälleen käyttöä. Vuoden lopussa Stewartin tutkijan pesti Ulkopoliittisessa instituutissa päättyy. Se, että työsuhdetta ei jatkettu, yllätti Stewartin.
”Nyt sieluuni on tullut ilo. Olisi kiva upota pitkästä aikaa johonkin pitkäkestoisempaan tutkimushankkeeseen.”
Jatkosuunnitelma ei ole vielä selvillä, mutta Stewartia kiinnostava tutkimustematiikka on.
”Israel on tullut tärkeäksi myös radikaalioikeistolle. Toisin kuin kristillisille sionisteille, heille kyse on enemmänkin viholliskuvista ja identiteettipolitiikasta, ei uskonnollisista käsityksistä. Kun eräs ystäväni kuuli tematiikkani, hän huokaisi että miten sinä olet taas onnistunut löytämään tuollaisen aiheen.”
Vaikuttaa siltä, että monisyisten, sensitiivisten konfliktien tutkiminen on pujotettu Stewartin työn punaiseksi langaksi.
Timo Russell Stewart, valtiotieteiden tohtori
Syntynyt: 1980 Helsingissä.
Työ: Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija 2021–2025, tietokirjailija, tehnyt töitä Israelin ja Palestiinan lisäksi myös Myanmarin ja Afganistanin konfliktien parissa.
Perhe: Aviopuoliso ja kaksi lasta.
Harrastukset: Punttisali, koiran kanssa ulkoilu, lukeminen.
Mistä tunnetaan työyhteisössä? Työmatkapyöräilyyn kannustavan Kilometrikisa-joukkueen kapteenina.
Mistä ei tunneta? Purjehtimisesta. “Tämä jäi vähän tauolle lasten syntymisen jälkeen, mutta toivottavasti palaa taas ennen pitkää osaksi elämää. Harvempi myös tietää, että olen aiemmin klarinettia soittanut klassisen musiikin ystävä.”
