Suomea, englantia vai finglishiä?
Miten yliopistolainen voi vaalia kansalliskieliä tiedeyhteisön arjessa, kahvihuoneissa ja luentosaleissa? Entä voisiko äidinkielenkäytöllä torjua tiedevastaisuutta?
Teksti mai allo kuvat getty images
Suomalaiset yliopistot rapauttavat Suomen kansalliskieliä. Korkeakoulut edistävät englannin käyttöä silloinkin, kun se ei asian tieteellisen sisällön vuoksi ole edes perusteltua.”
Näin voisi kiteyttää irlantilaistaustaisen kääntäjä-tulkki Ian Mac Eochagainin kannanotot suomen ja ruotsin kielen puolesta. Suomeen vakinaisesti asettunut Eochagain on vastikään julkaissut aihepiiristä myös kirjan 101 finglishmiä – eroon tankeroista.
Eochagain suomii niin yrityksiä kuin virkamiehistöäkin siitä, että nämä luulevat liikoja omasta viestimiskyvystään.
”Suomalaisten yritysten tuottamat englanninkieliset tekstit ovat niin ongelmallisia, että niiden tekijät ansaitsisivat potkun takalistoonsa”, Eochagain kirjoittaa.
Seminaarien ja luentosalien ”Finglish” vilisee latteuksia ja muoti-ilmauksia, joita muut kuin suomalaiset tuskin edes ymmärtävät.
Tiedotteet ja kutsut kansalliskielillä?
Miten yliopistolaiset ja tutkijayhteisöt itse havainnoivat arkista kieliympäristöään? Jyrätäänkö meidät englannilla? Jos Acatiimin haastattelemia tieteentekijöitä on uskominen, ei jyrätä. Suomea ei haluta päästää näivettymään luentosaleista eikä kahvihuoneista. Helsingin yliopiston suomen kielen professori Terhi Ainiala vakuuttaa, että niin sanottuun kielitietoisuuteen kuuluu myös kansalliskielten vaaliminen.
Ainiala johtaa suomalais-ugrilaista sekä pohjoismaista osastoa ja pohtii suomen, ruotsin ja englannin suhdetta työkseen. Lisäksi hän elää joka päivä kampuksen arkea, mikä tuo oman tärkeän näkökulmansa kielikysymykseen.
”Ymmärrän huolen kansalliskielistä, mutta minusta vaikuttaa siltä, että kielitietoisuus ja ajatus varsinkin suomen monipuolisen käytön tärkeydestä on pikemminkin lisääntynyt korkeakouluissa viime aikoina. Tässä yliopistot näyttävät kulkevan yritysmaailman edellä – siellähän edelleen eletään aikaa, jolloin nimetkin käännetään englanniksi”, Ainiala sanoo.
Hän tarjoaa konkreettisen esimerkin. Ensi syksynä Helsingin yliopistossa alkaa uusi tieteidenvälinen, englanninkielinen kandiohjelma Liberal Arts and Sciences. Ohjelman opintoihin sisältyy suomen tai ruotsin opintoja peräti 30 opintopistettä. Näin halutaan kannustaa muualta tulevia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan kansalliskielten avulla mielellään jo opintojen aikana.
”Ja mitä omaan yksikkööni tulee, meillä käytetään suomea ja ruotsia, myös sisäiset kutsut ja tiedotteet lähtevät kansalliskielisinä. Yliopistossa kannustetaan yleisesti ruotsin käyttöön myös erityisillä kampanjoilla, kuten kuten ’våga tala svenska’ -hankkeella.”
Englannin käytön laajeneminen uhkaa viedä suomelta aseman tieteen ja sitä myötä sivistyksen ja eturivin teknologian kielenä.
Tiina Onikki-Rantajääskö, suomen kielen professori
Ainiala pitää aiheellisena myös huolta siitä, että suomi ja ruotsi kutistuvat ”kyökkikieliksi”, jos eri tieteenalojen syventävät opinnot ja tutkimus rakentuvat pelkästään englannin varaan. Hän viittaa kaksi vuotta sitten valmistuneeseen, oikeusministeriön tilaamaan raporttiin, jonka teki suomen kielen professori Tiina Onikki-Rantajääskö. Hän arvioi selvityksessään suomen aseman yliopistolla vielä hyväksi. Toisaalta raportti toteaa, että englannin käytön laajeneminen uhkaa viedä suomelta aseman tieteen ja sitä myötä sivistyksen ja eturivin teknologian kielenä.
Ainialan sanat sattuvat hyvin yhteen Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtaja Tiera Laitisen ajatusten kanssa. Laitinen on Ilmatieteen laitoksella työskentelevä avaruusfyysikko ja pesunkestävä luonnontieteilijä. Kansainvälisessä fysiikassa yhteiset kielet ovat matematiikka ja englanti, mutta Laitinen on julkisuudessa peräänkuuluttanut suomea myös fysiikan syventäville ja jatkokursseille.
”Äidinkieli on ajattelun perusta myös luonnontieteissä.”
Kansalliskielillä torjutaan tiedevastaisuutta
Ovatko kaikki luonnontieteilijät samaa mieltä? Mitä sanoo yliopiston kieliympäristöstä geodynaamisen mallinnuksen professori, englantia äidinkielenään puhuva David Whipp?
”Minä haluan oppia suomea – varsinkin, kun olen suunnitellut jääväni tänne”, Whipp kertoo.
Arki ja perhe Suomessa eivät ole Whippin ainoita syitä perehtyä suomeen. Hän haluaisi nujertaa kaikkialla länsimaissa orastavaa tiedevastaisuutta lähestymällä yliopiston ulkopuolista yhteiskuntaa sen valtakielellä, siis suomeksi.
”Oma alani geofysiikka on teoreettista ja teknistä. Meidän pitäisi pystyä kertomaan yleistajuisesti kenelle tahansa veronmaksajalle, miksi heidän kannattaa maksaa siitä, että me teemme tutkimusta.”
”Voin tietysti popularisoida geofysiikkaa englanniksi, mutta silloin kommunikaatiossa on kaksi kompastuskiveä: fysiikan omat erityispiirteet ja siihen päälle suomalaiselle vieras kieli. Suomalaisethan osaavat englantia hyvin, mutta mitä vaikeampi ja abstraktimpi asia, sitä tärkeämpää on poistaa kaikki ymmärtämisen esteet.”
Minkä tahansa erikoisalan yleistajuistaminen onnistuu sitä paremmin, mitä syvällisemmin popularisoija itse on asian ymmärtänyt – mieluiten alun perin äidinkielellään.
Terhi Ainiala, suomen kielen professori, Helsingin yliopisto
Ainiala allekirjoittaa Whippin sanat. Minkä tahansa erikoisalan yleistajuistaminen onnistuu sitä paremmin, mitä syvällisemmin popularisoija itse on asian ymmärtänyt – mieluiten alun perin äidinkielellään.
Suomalaisten englannin taidosta Whippillä on vain hyvää sanottavaa. Hän on toki kuullut ja lukenut esimerkiksi opettajien ja lastenlääkärien julkisesti esittämän huolen siitä, että yhä useamman lapsen ja nuoren englanti on vain näennäisesti sujuvaa, mutta todellisuudessa ”hokematasolla”, kuten kieltenopettajat ilmaisevat.
Whippin mukaan niin sanottu youtube-englanti ei ole ongelma ainakaan Kumpulan kampuksella.
”Tämä on tietysti oma maailmansa, mutta minun täytyy sanoa, että usein hämmästyn suomalaisten opiskelijoiden englannin osaamista. He ymmärtävät kielen rakenteita ja vivahteita todella syvällisesti sekä esittävät kieleen ja ilmaisuihin liittyviä kysymyksiä, joihin minä, englantia äidinkielenäni puhuva yliopistolainen, en osaa vastata.”
Whipp tarjoaa konkreettisen keinon suomen edistämiseen yliopiston arjessa.Hän ehdottaa, että seminaarihuoneessa tai kahvipöydässä puhuttaisiin suomea, jos enemmistä paikalla olevista on suomenkielisiä ja hän ainoana englanninkielinen.
”Voi olla, etten saa kaikista ajatuksista kiinni, mutta siinä tapauksessa voin pyytää tarkennusta. Tämä olisi palvelus myös minulle.”
Työpaikka on Whippin mukaan paras paikka kielen opiskeluun.
”Oma työympäristö on parempi keino oppia kieltä kuin kaukana keskustassa pyörivät kurssit, joihin perheellisenä on hankala ehtiä työpäivän jälkeen.”
Katso Tieteentekijöiden kielilinjaukset
