Vuoden Professori 2026 Jani Erola: Koulutuksen lupaukset ja rajat

Teksti minna hiidensaari kuvat vesa tyni

Koulutuksen ja osaamisen tason nouseminen ei enää tasaa sosiaalista eriarvoisuutta kuten tähän asti lähihistoriassa. Tämä askarruttaa Turun yliopiston sosiologian ja väestötieteen professori Jani Erolaa.

”Nyt on erityinen hetki tutkia ilmiötä. Koulutuksen tuottamiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyy mustia laatikoita. Aikaisemmista tutkimuksista tiedämme muun muassa sen, että vanhempien koulutustaso ja perhetausta vaikuttavat lasten koulutukseen, vaikka koulutusjärjestelmän laajeneminen onkin osittain tasoittanut sukupolvien välisiä eroja. Enää näin ei vaikuta tapahtuvan. Erot ovat myös sukupuolittuneita. On kysyttävä, olemmeko tehneet asioita huonosti, vai onko kyse periytymisestä. Todennäköisesti molempia”, Vuoden Professoriksi 2026 valittu Erola sanoo.

Samaan aikaan kun elämme tieteenalan kysymysten kannalta käänteentekevää hetkeä, Erolalla on käsillä myös henkilökohtaisesti merkittävän vaiheen alku. Hänet valittiin äskettäin Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi, yhdeksi viidestätoista. Viiden vuoden hankerahoituksesta kilpaili 244 tutkijaa. Hakemukset vertaisarvioitiin kansainvälisesti.

”En ole kahdeksaan vuoteen ehtinyt tehdä omaa tutkimusta. Ostan tällä vapautta tutkijana.”

Sosiaalisen eriarvoisuuden mekanismit ja periytyvyys ovat kiinnostaneet Erolaa koko hänen tutkimusuransa ajan. Yksi hänen merkittävimmistä tutkimushankkeistaan on Suomen Akatemian ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen INVEST-lippulaivahanke, jota hän on johtanut vuodesta 2019. Tutkimuslaitokseksi nyt jo vakiintuvassa, monitieteistä tutkimusta ympärilleen keränneessä hankkeessa on tutkittu sosiaalista eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja ja tapoja, joilla voitaisiin ennaltaehkäistä sosiaalista huono-osaisuutta.

”Olimme ensimmäisiä lippulaivoja. Emme heti tajunneet, miten iso hanke on kyseessä.”

Erolan aika on pääasiassa mennyt yli kaksisataa työntekijää käsittävän hankkeen johtamiseen.

Onnistumistensa listalle Erola nimeää myös Euroopan tutkimusneuvostolta vuonna 2014 saamansa viisivuotisen INDIRECT-hankerahoituksen. Hankkeessa tutkitaan ylisukupolvista eriarvoisuutta luovia mekanismeja.

”En odottanut rahoituksen saamista, sillä hakijat eivät tyypillisesti olleet yhteiskuntatieteilijöitä.”

Käsillä on uniikkien aineistojen aika

Nyt alkavassa Erolan STRATEQ-akatemiaprofessuurihankkeessa tutkitaan, miten korkeakoulutuksen määrällinen laajeneminen, koulutusurien pidentyminen, työmarkkinoiden muutokset sekä uudet teknologiat, kuten tekoäly, vaikuttavat mahdollisuuksien tasa-arvoon. Siis siihen, miten perhetaustan vaikutusta sosiaalisen eriarvoisuuden muodostumiseen voitaisiin vähentää. Hankkeen relevanttius kytkeytyy ennen kaikkea tarjolla olevan tutkimusaineiston laajuuteen ja kansainvälisyyteen.

”Aiemmat aineistot eivät ole riittäneet muutoksen tutkimiseen. Yhteiskuntatieteissä ideat eivät riitä tutkimuksen tekemiseen. On oltava uniikkeja aineistoja.”

Nyt sellaisia on.

”Voimme seurata useiden ikäpolvien muutosta koko heidän elämänkaarensa ajan. Käytämme suomalaisten ja pohjoismaalaisten lisäksi saksalaisia ja yhdysvaltalaisia aineistoja, jotka ovat kypsyneet samalla tavalla kuin suomalaiset.”

”Yhteiskuntatieteissä ideat eivät riitä tutkimuksen tekemiseen. On oltava uniikkeja aineistoja.”

Tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa on todennettu sosiaalisen aseman periytyvyydestä esimerkiksi se, että jo yhden tädin tai sedän esimerkki vaikuttaa motivoivasti yksilön koulutukseen ja sitä kautta sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Erola havainnollistaa, että syntymäkohorttiaineistot antavat kyselyaineistoihin verrattuna uudenlaisia tilaisuuksia arvioida samalla vaikkapa sitä, millaisia sosiaalisia ryhmiä tutkijoilta on mennyt ohi, millaiset mekanismit ovat vaikuttaneet Brexitin tapahtumiseen tai mikä on kiihdyttänyt ääri-ilmiöiden nousemista.

Palkitsemisjärjestelmien epätasa-arvo

Erola toteaa, että on yhteiskuntatieteilijän onni ja kauhistus, että julkiseen keskusteluun nousevista ilmiöistä on paljon tutkimustietoa.

”Tutkijat ymmärtävät, että on olemassa erilaista eriarvoisuutta. Tuotamme erotteluita kulttuurisesti. Tiettyjä eroja haluamme vahvistaa ja toisia taas pidämme ei-toivottuina. Siihen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, tai milloin eroja pitäisi tasata ja milloin palkita, ei ole itsestään selviä vastauksia.”

Erolan mielestä pitäisi keskustella enemmän siitä, mistä yhteiskunta palkitsee riittävästi ja mistä kenties liikaa. Esimerkiksi sattumiin ja onnenkantamoisiin kytkeytyviä yksilön kehityskulkuja, kuten varakkaaseen sukuun syntymistä, saatetaan palkita systeemissä.

Ongelmallisena nykyajassa hän pitää myös sitä, että työmarkkinat arvottavat ja sen mukaan palkitsevat koulutuksesta epätasaisesti. Tekoäly tulee kiihdyttämään tätä epätasa-arvoa.

”Joidenkin osaamisesta maksetaan tähtitieteellisiä summia, samalla kun toisten osaamisen arvo mitätöityy. Tähän liittyvästä oikeudenmukaisuudesta, kuten IT-miljonääreistä, on vaikea käydä keskustelua, mutta sitä pitäisi tehdä.”

Erolan mukaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvataan pitkälti keskiluokan solidaarisuudella eli sillä, että korkeasti koulutetun keskiluokan tuottamilla verotuilla katetaan valtaosa palveluista.

”Miten pitkälle tämä solidaarisuus riittää etenkin nyt, kun keskiluokan asemaan kohdistuu uhka?”

Teknologian, kuten tällä hetkellä tekoälyn, tuomat uhkakuvat eivät ole uusi ilmiö. Digitalisaation tuomasta uhasta työpaikkoihin on keskusteltu 2000-luvun alkupuolelta lähtien, ja teknologia on korvannut suorittavia työtehtäviä. Nyt tekoäly on saanut jo korkeasti koulutetutkin hermostumaan, kun tekoäly kykenee siihen, missä ihminen itsekin on hyvä, eli tiedon keräämiseen ja analysoimiseen.

Erolan mielestä nyt käynnissä oleva murros on luonteeltaan samankaltainen kuin Suomen siirtyminen maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teolliseen.

Ilmoitustaulun kautta aamutelevisioon

Sosiologia valikoitui Erolan alaksi hieman kiertotietä, sillä kouluaikoina hän kaavaili itselleen toimittajan uraa. Hän huomasi, että pääsykoeoppaissa mainittiin toimittajan ammatti esimerkkinä usein juuri yhteiskuntatieteiden kohdalla.

”Optimoin ja luin saman sosiologian pääsykoekirjan neljään eri pääsykokeeseen. Olin varma, että luvassa on välivuosi.”

1990-luvulla yliopistoon pääsemistä kuvaa hyvin se, että onnekseen Erola sattui olemaan lankapuhelimen lähettyvillä, kun opintopäällikkö soitti. Hän kävi läpi varasijoille päässeitä ja antoi paikan siinä järjestyksessä heille, jotka tavoitti.

Kirjoittamiseen tykästynyt Erola purkitti opinnot ripeässä tahdissa, sillä kurssit saattoi suorittaa pitkälti esseitä kirjoittamalla.

”Myös siihen totuttelu, että ei menesty hakuprosesseissa, on osa akateemista työtä.”

Graduvaihe sysäsi Erolan tutkijan uralle. Maksuhäiriöisten yhdistys etsi sosiologian laitoksen ilmoitustaululla graduntekijää. Velkaantuminen oli 1990-luvun laman jäljiltä iso ongelma. Sen jälkeen kun sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes julkaisi Erolan lopputyön, nuorta vastavalmistunutta vietiin. Erola kommentoi maksuhäiriöihin liittyvää lainsäädäntöä uutiskanavilla.

”Aiheelle oli yhteiskunnallinen tilaus. Graduni oli hyvin kuvaileva, mutta se riitti siinä vaiheessa.”

Seuraavaksi Erola työskenteli harjoittelijana Oikeuspoliittisessa  tutkimuslaitoksessa, minkä jälkeen hän pääsi työstämään sosiologisen teorian ja empiiristen sisältöjen välistä suhdetta tutkivaa väitöskirjaansa. Väitöskirja syntyi kyselyaineiston pohjalta sosiaalipolitiikan professori Olli Kankaan hankkeeseen.

”Kehityin väitöskirjaa valmistellessa kvalitatiivisesta tutkijasta kvantitatiiviseksi tutkijaksi. Asioita piti opetella nollasta. Hölmön lailla uskoimme tutkimustiimissä omiin kykyihimme. Senioritutkijat sentään katsoivat päältä.”

Vuosituhannen vaihteessa Erola haki taloussosiologian assistentuuria Turun kauppakorkeakoulusta, jonka yhteydessä oppiaine tuolloin vielä toimi. Omaksi yllätyksekseen hänet valittiin virkaan.

”Olin vähän sivussa kauppakorkeakoulussa, samoin yliopiston yhteisöstä. Aloin miettiä, mitä oikein haluan saavuttaa tutkijana.”

Kansainvälisistä verkostoista uusia lähtöjä ja perspektiiviä

Erola kuvaa 2000-luvun alkupuolella Suomessa käytyä sosiologian keskustelua ummehtuneeksi, epätieteelliseksi ja sisäänpäin kääntyneeksi. Hän ryhtyi tähyämään Suomen rajojen ulkopuolelle.

”Kauppakorkeakoulussa tuettiin kansainvälisiin konferensseihin lähtemistä. Yksiköillä oli myös tulosvastuu. Kilpailullinen kuvio sopi minulle.”

Hän kiittelee kauppakorkeakoulun sisäistä apurahajärjestelmää, joka kasvatti itseluottamusta.

Kansainvälinen verkosto antaa Erolan mielestä yhteisten hankkeiden ja tutkimusaineistojen jakamisen ohella perspektiiviä oman tutkimuksen tasoon. Verkosto auttaa hahmottamaan, mitkä kysymykset omassa tutkimuksessa ovat kansainvälisestikin tärkeitä. Ulkomainen kontakti voi näyttää valoa myös kokonaan uuteen kulmaan.

”Tutkimusprofessori Pasi Moision ulkomaalainen kollega kysyi, miksei kukaan tee Suomessa korkeatasoista sosiaalisen liikkuvuuden tutkimusta.”

Niinpä tutkimusaiheeseen tartuttiin.

Isojen ideoiden ja ilmiöiden jäljillä

Erola toteaa, että rahoituksesta kilpaileminen on otettava tutkijan työssä osaksi rutiinia. Hän kannustaa myös opiskelijoita siihen.

”Myös siihen totuttelu, että ei menesty hakuprosesseissa, on osa akateemista työtä.”

Rahoituksia hakiessaan hän on oppinut, että hakemustekstin liiallinen hiominen saa sen menettämään tuoreutensa, jolloin se kääntyy tiiviydessään enemmän itselle tehdyksi.

”Tutkimukseen pitää ottaa mukaan myös tarpeeksi isoja ideoita, ajassa tärkeitä ja arvokkaita asioita.”

”Tutkimukseen pitää ottaa mukaan myös tarpeeksi isoja ideoita, ajassa tärkeitä ja arvokkaita asioita.”

Tutkimusta tehdessä hän saa myös itse uusia ajatuksia.

”Minua motivoi sen ymmärtäminen yhä paremmin, miksi asiat toimivat niin kuin ne toimivat. Hienoin osa tutkimusprosessia on se, kun ihmetellään porukassa aineistoa ja alkaa näyttää siltä, että tässä on jotakin muuta kuin mitä oli ajatellut.”

Jos tutkimuksen tekemisen resurssit olisivat rajattomat, ei Erolan tutkimuksessakaan olisi rajoja.

 ”Ottaisin mukaan tutkimukseen vaikkapa kaksikymmentä eri yhteiskuntaa. Koulutustason nousun ja työmarkkinoiden polarisoitumisen kannalta Aasian nousevat maat ovat kiinnostavia. Väestötieteessä tutkimatonta seutua on muun muassa yhden hengen kotitalouksien vaikutus syntyvyyteen ja sitä kautta tulonjakoon.”

Erola tunnustautuu ihmiseksi, joka haalii paljon tekemistä. Hän on myös yökyöpeli.

”Tekisin töitä parhaiten yön hiljaisuudessa.”

Työpaineita hän nollaa liikunnalla tai kotia remontoimalla. Purjehtiminen on kesäisin rakas harrastus.

”Siinä on mietittävä monia asioita samaan aikaan ja keskityttävä, eikä eteneminen ole luonnonvoimien takia täysin kontrollissa.”