Työ Suomessa mahdollistaa luovuuden ja yhteistyön

Teksti lasse pakarinen kuvat aleksi poutanen

Opiskelu ja tutkijanura ovat vieneet Juan José Quispen pitkälle kotimaastaan Ecuadorista. Meksikon, Ranskan, Puolan ja Saksan kautta hän on päätynyt Suomeen, jossa hän työskentelee nyt Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa tutkijatohtorina.

”Vitsailen, että joka kerta, kun saan uuden työpaikan, vaihdan leveysastetta. Seuraava työpaikkani olisi luultavasti napapiirillä”, Quispe sanoo.

Biotieteilijänä Quispen tausta on vahvasti perustutkimuksessa. Saksan Münsterissä tehty väitöskirja käsitteli optogenetiikkaa, jossa solujen toimintaa ohjataan valon avulla.

Väitöksen jälkeen Quispe halusi siirtyä perustutkimuksesta lähemmäs käytännön kehitystyötä. Nyt hän on Helsingin yliopistossa mukana tutkimuksessa, jonka tavoitteena on kehittää hoito katetroinnin aikaisiin antibioottiresistentteihin virtsatietulehduksiin.

Miksi Suomeen?

Väitöksensä jälkeen Quispe työskenteli vuoden verran Kölnin yliopistossa. Helsingin yliopistoon hän päätyi, kun törmäsi verkossa mielenkiintoiseen tutkijan paikkaan professori Päivi Tammelan johtamassa ryhmässä. 

Itse tutkimuksen lisäksi muuttopäätökseen vaikuttivat myös muut syyt.

”Mielestäni poliittinen ilmapiiri Saksassa ei ollut kovin optimaalinen. Äärioikeisto nousee, näin sen omin silmin”, Quispe sanoo.

Lisäksi häntä mietitytti se, miten Saksassa yleisesti suhtaudutaan Israelin ja Palestiinan konfliktiin.

”En halunnut jäädä Saksaan. Tapasin nykyisen pomoni täällä Helsingissä, juttelimme hieman ja pidin hänen projektistaan. Hän piti kokemuksestani ja persoonastani.”

Nyt Quispe on ollut Suomessa jo yli vuoden. Hän muutti Helsinkiin viime vuonna heinäkuun lopulla, ja alkuun häntä ihmetytti, miksi kaupunki tuntui olevan täysin tyhjä ihmisistä.

”Opin, että kaikki suomalaiset lomailevat kesällä. Se oli minulle kulttuurishokki.”

Itse muuton Quispe kertoo sujuneen jouhevasti. Hän kiittää Helsingin yliopiston kansainvälistä henkilöstöpalvelua, joka auttoi niin asunnon etsinnässä kuin maahanmuuttoon liittyvässä byrokratiassa.

Joustava ja avoin työyhteisö

Quispe kertoo viihtyvänsä suomalaisessa työelämässä. Hän sanoo, että ainakin tieteessä ollaan hyvin avoimia yhteistyölle ulkomaalaisten kanssa, eikä hän allekirjoita väitettä, että suomalaiset olisivat sulkeutuneita tai varautuneita.

”Minusta tuntuu, että täällä tieteessä ihmiset ovat todella avoimia juttelemaan, tekemään yhteistyötä ja jopa ystävystymään. Pidän todella työskentelystä täällä suomalaisten kollegojeni kanssa.”

Työyhteisö on myös monikulttuurinen, ja työkavereita on tullut monista eri maista. Quispe kehuu työpaikan vuorovaikutusta.

Suomessa työkulttuuri eroaa Saksasta ja Ranskasta, joissa hierarkiat ovat voimissaan ja esihenkilöt kontrolloivampia. Resursseja ja esimerkiksi työaikaa seurataan tarkoin.

”Kun muutin tänne Suomeen, en tiennyt kuinka tärkeitä ammattiliitot ovat.”

”Suomessa on vähän rennompaa. Täällä on enemmän tilaa luovuudelle ja yhteistyölle.”

Hän kertoo esimerkkinä, että hänen ei tarvitse pitää kiinni yhdeksästä viiteen ajoittuvista työpäivistä. Jos koe kestää jonain päivänä kymmenen tuntia, työaika voi joustaa toisena päivänä.

Työyhteisö on tuonut mukanaan myös ystävyyssuhteita. Hän on itse ollut aktiivinen niiden luomisessa, koska pitää erilaisten aktiviteettien järjestämisestä, kuten esimerkiksi peli- ja baari-illoista.  

Aktiiviksi yhdistykseen

Suomeen muutettuaan Quispesta tuli pian ­aktiivinen Helsingin yliopiston tieteentekijöissä. Häntä kiinnostavat työntekijöiden oikeudet. Niissä on hänen mielestään vielä parannettavaa, vaikka Euroopan unionin alueella moni asia onkin jo hyvin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on Quispelle tärkeää. Hän kertoo olleensa poliittisesti aktiivinen kotimaassaan Ecuadorissa, mistä tosin on jo 15 vuotta aikaa.

”Kun muutin tänne Suomeen, en tiennyt kuinka tärkeitä ammattiliitot ovat.”

Kesäisen muuttonsa jälkeen hän liittyi Helsingin yliopiston tieteentekijöihin heti lokakuussa yhdistyksen tapahtumassa. Jo tammikuussa hänestä tuli sen hallituksen jäsen, kun muut jäsenet kannustivat mukaan.

”Uskon, että minulla on ideoita ja kokemusta, joilla voin olla mukana vaikuttamassa.”

Quispe sanoo olevansa liiton jäsen ennemmin ideologisista syistä kuin hyötyäkseen itse. Hän haluaa olla edistämässä yhteistyötä ja työntekijöiden asemaa, mutta ymmärtää hyvin myös sen, että monelle esimerkiksi työttömyysturva on tärkeä osa jäsenyyttä.

Suomesta vain hyvää sanottavaa

Nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä Quispe arvostaa korkeaa elämisen laatua. Kaupungin toimintoja on kehitetty nimenomaan asukkaiden näkökulmasta. Hän pohtii, ettei ole ollut toisessa kaupungissa, jossa yksi päänähtävyyksistä olisi Oodin tapainen kirjasto, jossa voi niin oppia kuin tehdä asioita. Hän kehuu myös kansalais­opistoja, joissa voi opiskella taitoja kielistä käsitöihin.

Hän pitää arvossa sitäkin, että suomalaiset ovat auliita puhumaan englantia, kun huomaavat, että ulkomailta tuleva ei osaa paikallisia kieliä vielä kovin hyvin. Tämä ei ole itsestäänselvyys esimerkiksi Saksassa.

Kun oikein kaivamalla kaivaa, Quispesta saa irti Suomeen ja Helsinkiin liittyen vain yhden negatiivisen asian: talven pimeyden.

”Se on ainoa asia, jota vihaan. Ensimmäisellä kerralla, kun olin täällä talvella, pimeni jo kello 15.30. Melkein itkettää, kun vain muistan sen. Muuten kaikki on mahtavaa.”

Quispe toteaa, että korkeakoulutus ei ole Ecuadorissa korkealla tasolla. Siksi oli onni, että hän sai apurahan ja pääsi opiskelemaan ensin kandivaihetta Meksikoon, myöhemmin Eurooppaan.

Nyt hän suunnittelee jäävänsä Suomeen useammaksi vuodeksi. Nykyisen työn oheen hän on hakenut rahoitusta omaan sivuprojektiin. Hän haluaa myös oppia suomen kielen. Pidemmän tähtäimen suunnitelmissa on kuitenkin paluu Ecuadoriin. Siellä hän haluaisi olla mukana parantamassa korkeakoulutusta, niin itse tiedettä kuin myös esimerkiksi rahoituksen hankkimista.