Opettajien uudet uramallit
Moni yliopisto on viime vuosina luonut uuden uramallin opettajille. Ne ovat tervetullut arvostuksen osoitus, mutta samalla moni pitää opettajien etenemismahdollisuuksia edelleen liian niukkoina.
Teksti Tuomo Tamminen kuvat Minna Raitavuo
Yliopistouralla on perinteisesti edetty ja meritoiduttu tutkimusta tekemällä. Opetus on yliopistojen toinen kivijalka, mutta opetuspainotteiset tehtävät on koettu umpiperäksi. Niissä ei ehdi tehdä niin paljon tutkimusta, että voisi edetä urallaan esimerkiksi professoriksi, eikä muitakaan etenemisvaihtoehtoja ole juuri ollut.
Ongelma on ollut tiedossa pitkään, mutta vasta viime vuosina yliopistot ovat alkaneet ratkoa sitä. Tällä hetkellä opetuspainotteisten tehtävien uramalleja on käytössä seitsemässä yliopistossa, mutta niitä on selvitetty tai selvitetään parhaillaan muissakin.
Uramalleissa on eroja, ja monessa yliopistossa mallit ovat niin uusia, että kokemuksia ei ole vielä ehtinyt kertyä. Kehitystä on tapahtunut, ajattelevat useimmat, mutta onko tarpeeksi? Johtavatko uudet uramallit lopulta minnekään?
Riittämätön olo
Kati Kasanen oli usein tuntenut suoranaista huolta ja häpeää siitä, ettei ollut ehtinyt tutkia tarpeeksi. Hän on väitellyt vuonna 2003 ja ollut vuodesta 2012 yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa, mutta tehnyt urallaan myös päätoimisesti tutkimusta.
Hankkeissa hän on ollut mukana tutkijana muiden tutkijoiden joukossa, pystymättä kuitenkaan omasta mielestään panostamaan tutkimukseen samalla tavalla kuin kollegat.
”Minulla on ollut hankkeiden aikanakin aika laajat opetusvastuut ja vielä sen tyyppistä opetusta ja ohjausta, jotka toimivat nonstop ympäri vuoden. Tutkimukseen olisi pitänyt ottaa enemmän aikaa iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Siitä syntyi ristiriitainen ja riittämätön olo”, Kasanen kertoo.
”Vaikka sijaisuusjärjestelyihin pyrittiin, opetusvastuiden luonteen johdosta tutkimukseen keskittyminen ei kohdallani silti aina onnistunut odotetulla tavalla.”
”Opetusvastuiden luonteen johdosta tutkimukseen keskittyminen ei kohdallani silti aina onnistunut odotetulla tavalla.”
Kati Kasanen
Niinpä tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Kasanen on keskittynyt urallaan opetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Se on häntä muutenkin aina kiinnostanut. Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopisto UEF otti toisena suomalaisena yliopistona käyttöön opettajien uramallin, ja seuraavana vuonna UEF nimitti ensimmäiset vanhemmat yliopistonlehtorit.
Tällöin Kasanen noteerasi ensimmäistä kertaa, että opettajakin voisi edetä urallaan. Asia konkretisoitui kuitenkin vasta keväällä 2021, kun UEF täsmensi valintaprosessiaan ja muutti sitä aiempaa avoimemmaksi. Vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi haetaan vuosittain osana strategista henkilöstösuunnitelmaa.
Vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi haetaan vuosittain osana strategista henkilöstösuunnitelmaa.
Kasanen rohkaistui kertomaan esihenkilölleen, että oli kiinnostunut urapolulla etenemisestä. Seurasi keskusteluita, lomakkeita ja CV:n viilaamista, ja huhtikuussa osastonjohtaja kertoi Kasaselle esittävänsä tämän työnkuvan vaativuustason nostoa 6,5:sta 7:ään.
Kesän kynnyksellä johtaja kuitenkin palasi vielä asiaan ja kertoi, että olisi valmis esittämään Kasaselle myös vanhemman yliopistonlehtorin nimikettä. Elokuussa esitys lähti dekaanille, ja 1. joulukuuta Kasasesta tuli virallisesti vanhempi yliopistonlehtori.
aalto-yliopisto yhtenäisti kriteerinsä
Itä-Suomen yliopistossa vanhempia yliopistonlehtoreita on vasta yhdeksän, eikä uudesta uramallista ole siksi vielä kovin laajoja kokemuksia. Pisimpään kokemuksia on ehditty kerätä Aalto-yliopistossa, jossa opettajien uramalli otettiin käyttöön jo vuonna 2010.
Siitä lähtien lehtori-nimikkeellä työskennelleitä alettiin siirtää uuteen järjestelmään, jossa ura-askeleita oli kolme: yliopisto-opettaja, yliopistonlehtori ja vanhempi yliopistonlehtori.
”Muutos ei ollut minulle dramaattinen”, muistelee Stina Giesecke, josta tuli tuolloin vanhempi yliopistonlehtori. Hän on toiminut myös Aalto-yliopiston Tieteentekijöiden luottamusmiehenä ja puheenjohtajana.
”Piti tehdä dokumentit vanhemman yliopistonlehtorin tehtävään, opetusportfoliota ja niin edelleen. Palkkakuitissa sitten näkyi, että nimike oli vaihtunut.”
Aalto-yliopiston uramallissa nimikkeiden erot näkyvät opetukseen kohdennetun työajan osuuksissa. Yliopisto-opettajan ajasta opetukseen menee 70–80 prosenttia, yliopistonlehtoreilla 60–70 prosenttia ja vanhemmilla yliopistonlehtoreilla 50–60 prosenttia. Kuukausipalkassa ero yliopistonlehtorin ja vanhemman yliopistonlehtorin välillä on karkeasti 500–800 euroa.
Aalto-yliopiston uramallissa nimikkeiden erot näkyvät opetukseen kohdennetun työajan osuuksissa.
Vuonna 2020 mallia päivitettiin ja mukaan otettiin neljäskin porras: johtava yliopistonlehtori. Heitä Aallossa ei vielä maaliskuun lopulla ollut ensimmäistäkään. Ennen päivitystä yliopiston eri kouluissa oli erilaisia kriteerejä urapolulla etenemiseksi. Nyt kriteerit ovat samat koko yliopistossa.
Uramalli herättää Giesecken mukaan yliopistolaisissa monenlaisia mielipiteitä.
”Siinä nähdään hyviä puolia, mutta koetaan myös tiettyä epäreiluutta. Edelleen on kaksi haaraa, professoripolku ja lehtoripolku, ja lehtoripolulla ihmiset kokevat joutuvansa umpiperään nopeasti.”
”On kaksi haaraa, professoripolku ja lehtoripolku, ja lehtoripolulla ihmiset kokevat joutuvansa umpiperään nopeasti.”
Stina Giesecke
Keskustelu liittyy kiinteästi tenure trackiin eli professorien vakinaistamispolkuun. Sen katsotaan suosivan nuoria lupauksia kokemuksen sijaan, Giesecke sanoo. Lehtoripolulla kokemusta ja ikää keränneet kokevat jäävänsä aidon kilpailun ulkopuolelle.
”Teoriassa lehtoripolulta on mahdollista siirtyä professoripolulle, mutta käytännössä se on osoittautunut vaikeaksi. Meiltäkin löytyy silti muutamia esimerkkejä, joilta se on onnistunut.”
Uramallin YHteys tenure trackiin hiertää
Samanlaista keskustelua on käyty myös Helsingin yliopistossa, joka otti yliopistonlehtoreiden ja kliinisten opettajien uramallin käyttöön vuonna 2020. Siellä kuten Jyväskylän yliopistossakaan mallissa eivät ole mukana yliopisto-opettajat, toisin kuin esimerkiksi Aallossa.
Asiaa selvittäneen työryhmän yliopistonlehtorijäsenet kritisoivat toimenpiteitä liian varovaisiksi.
”Esitys meni oikeaan suuntaan, mutta ei vastannut meistä riittävästi pitkäaikaisiin odotuksiin urapolusta”, kertoo yliopistonlehtori, pääluottamusmies Seppo Sainio, yksi työryhmän jäsenistä.
”Esitys meni oikeaan suuntaan, mutta ei vastannut meistä riittävästi pitkäaikaisiin odotuksiin urapolusta.”
Seppo Sainio
Pääasialliseksi uraväyläksi jää kolmannen uraportaan sisäinen siirtymä yliopistonlehtorista vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi. Tätä täydentää mahdollisuus siirtyä apulaisprofessorin tehtävään dekaanin kutsusta, mutta kaikki on lopulta kiinni työnantajan tarpeista.
Henkilöstö taas odottaa uramallilta aitoa, säännönmukaista ja yhdenvertaista mahdollisuutta edetä uralla, Sainio kertoo. Uramallin yhteys tenure trackiin, josta on tullut keskeinen rekrytointikanava professorin tehtäviin, jäi hänen mielestään perkaamatta riittävästi. Tenure track koetaan epätasa-arvoiseksi ja rajoitetuksi mahdollisuudeksi hakeutua professorin tehtäviin.
Tenure track koetaan epätasa-arvoiseksi ja rajoitetuksi mahdollisuudeksi hakeutua professorin tehtäviin.
Myös Helsingissä lähdettiin aluksi määrittämään opetukseen liittyviä kriteereitä uramallissa etenemiselle. Keskustelu kääntyi kuitenkin nopeasti siihen, että malli ei saa syrjiä tutkimuspainotteisissa tehtävissä toimivia yliopistonlehtoreita.
”Myös ne, joilla on todella korkeat opetusmäärät ja jotka ehtivät tehdä tutkimusta vähän, tukivat sitä, että mallin pitää tukea opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä. Tästä oltiin hyvin yksimielisiä, ja se on minusta ihailtavaa”, Sainio sanoo.
Lisää kokemuksia uramalleista odotetaan
”Positiivisin puoli uramalleissa on ilman muuta se, että yliopistoissa tunnustetaan koulutuksen ja opetuksen rooli, että ne on otettu tutkija-ansioilla tapahtuvan etenemisen rinnalle meritoivaksi tekijäksi”, sanoo YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen.
Uusien mallien toimivuutta hän ei vielä halua arvioida laajemmin, koska kokemuksia on toistaiseksi liian vähän. Palviaisen mielestä vanhemman tai johtavan yliopistonlehtorin pitäisi olla mahdollista edetä polullaan professoriksi asti, mutta vielä ei tiedetä, missä määrin se on käytännössä mahdollista.
”Vanhemman tai johtavan yliopistonlehtorin pitäisi olla mahdollista edetä polullaan professoriksi asti.”
Santeri Palviainen
”Ihan samoin kuin tenure trackin toimivuudestakaan ei tiedetä vielä tarpeeksi, vaikka se on hieman vanhempi järjestelmä.”
Palviainen kertoo olevansa huolissaan siitä, miten vanhemman ja johtavan yliopistonlehtorin nimikkeet tulevat vaikuttamaan kaikkien lehtoreiden palkkaukseen. Käykö esimerkiksi niin, että yliopistojen palkkausjärjestelmän vaativuustaso 7 varataan vain vanhemmille ja johtaville yliopistonlehtoreille ja yliopistonlehtorit joutuvat tyytymään vaatitasoon 6?
”Sekään ei ole oikein, vaan palkkauksen täytyy seurata vaatikarttaa.”
Opetuspaine kasvaa
Yksi yliopistoista, joissa opettajilla ei vielä ole omaa uramallia, on Oulun yliopisto. Yliopisto kokosi syksyllä 2019 työryhmän selvittämään yliopistonlehtoreiden urakehitystä. Ryhmä keräsi tietoa muista yliopistoista ja kokoontui puolenkymmentä kertaa, mutta päätyi lopulta olemaan suosittelematta mitään mallia tai rakennetta, henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kertoo.
”Keskustelu lähti kulminoitumaan siihen suuntaan, että erillisratkaisut tuntuivat päälle liimatuilta. Toinen toistuva teema oli se, että paras tapa vahvistaa lehtoreiden urakehitystä on vahvistaa heidän edellytyksiään tehdä tutkimusta”, Okkonen sanoo.
”Ryhmässä keskusteltiin paljon myös siitä, että tessin kirjaus ’kaikki tutkivat ja kaikki opettavat’ on hyvä periaate. Ne, jotka kokevat opetuksen omakseen, voivat keskittyä siihen, mutta tämä ei saa silti johtaa siihen, ettei lehtoreilla ole mitään tietä professoriksi.”
”Ne, jotka kokevat opetuksen omakseen, voivat keskittyä siihen, mutta tämä ei saa silti johtaa siihen, ettei lehtoreilla ole mitään tietä professoriksi.”
Jarmo Okkonen
Nyt Oulussa harkitaan, pitäisikö perustaa uusi työryhmä opettajien urakehitystä edistämään. Okkonen kertoo olevansa huolissaan hyvinvointikyselyistä, joiden mukaan opetuspainotteisissa tehtävissä työskentelevät näyttävät olevan tyytymättömämpiä kuin muut yliopistolaiset.
”Vaikea sanoa, johtuuko se vain urakehitysnäkymistä vai mitä muuta siihen kuuluu.”
Opiskelijamäärät ovat kuitenkin kaikkialla kasvamassa, eikä lisärahoitusta ole luvassa ainakaan samassa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajien mahdollisuudet tutkia eivät ole paranemassa, pikemminkin päinvastoin.
”Kyllä minulla on huoli siitä, kuinka me kykenemme huolehtimaan laadukkaasta tutkimukseen perustuvasta opetuksesta.”
Jarmo Okkonen
”Kyllä minulla on huoli siitä, kuinka me kykenemme huolehtimaan laadukkaasta tutkimukseen perustuvasta opetuksesta. Se edellyttää sitä, että meillä on tyytyväisiä, eteenpäin katsovia opetuspainotteisissa tehtävissä työskenteleviä ihmisiä. Jos he kokevat roolinsa paineiseksi, se tulee näkymään tuloksissa: siinä, miten hyvä on opiskella korkeakouluissa.”
etenemisen mahdollisuus on tärkeä tiedostaa
Kati Kasasen työnkuva ei vanhemman yliopistonlehtorin tittelin myötä ole juuri muuttunut. Hän työskentelee parhaillaan kaksivuotisessa puolipäiväisessä verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorin tehtävässä työmaanaan koko yliopisto. Hän on tyytyväinen työnkuvaansa, eikä ole kiinnostunut esimerkiksi professuurista tutkimusrahoitushakuineen.
”Olisi silti ollut hyvä, jos akateemisen urapolun vaihtoehdot olisivat olleet tiedossani jo varhemmin. Opetuspainotteisessa työssä eteneminen ja ansioituminen ei ole aina tuntunut realistiselta näkymältä.”
Kasanen korostaa juuri oma-aloitteisuuden tärkeyttä uransa edistämisessä – nyt, kun se ainakin joissain yliopistoissa on opettajillekin mahdollista.
”Etenemisen mahdollisuus on tärkeä tiedostaa ja levittää siitä tietoa. Jos en itse olisi ilmaissut kiinnostusta, en tiedä, olisinko tässä.”
”Etenemisen mahdollisuus on tärkeä tiedostaa ja levittää siitä tietoa. Jos en itse olisi ilmaissut kiinnostusta, en tiedä, olisinko tässä.”
Kati Kasanen
Vaatitason nousun ja nimikkeen myötä hänen palkkansakin nousi, mutta tärkeintä on ollut kokemus opetustyön arvostamisesta.
”Olen kommentoinut asiaa omalle yhteisölleni, että nimityksellä on merkitystä minulle itselleni työssä jaksamisen ja jatkamisen takia”, Kasanen kertoo.
”Kokemus siitä, että olen sittenkin tehnyt oikeita asioita, on vahvistunut. Aiemmin olen tuntenut häpeääkin opetuspainotteisuudesta ja tutkimusajan riittämättömydestä. Sen takia tällä nimikkeellä on valtavan suuri merkitys juuri tässä kohtaa elämää ja työuraa.”
Juttuun on haastateltu myös henkilöstöjohtaja Elina Kaunismäkeä Vaasan yliopistosta, henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoista Aalto-yliopistosta ja erityisasiantuntija Hanna Tanskasta OAJ:sta.
Vaasassa käyttöön myös projektipolku
Vaasan yliopisto otti viime syksynä käyttöön uuden uramallin, jossa akateemisilla työntekijöillä on vaihtoehtona tenure trackin ja opetuspainotteisen polun lisäksi projekti- ja tutkimuspainotteinen polku. Tällaista projektipainotteista polkua ei ole tiettävästi missään muualla Suomessa. Nimikkeet ovat projektitutkija, vanhempi tutkija ja tutkimusjohtaja.
”Ajattelumme lähtee siitä, että maailmankuvamme on nyt ja tulevaisuudessa niin moninainen, että opetuspolku ja professoriksi pätevöitymisen polku eivät riitä. Yliopiston tutkijoilta ja henkilökunnalta edellytetään niin paljon muuta tutkimustoimintaa hanketoiminnan ja ulkoisen tutkimusrahoituksen kautta”, vararehtori Minna Martikainen kertoo.
Hanketoimintaa on tietysti ollut ennenkin, mutta hankkeissa on työskennelty yleensä määräaikaisissa projektitöissä ulkoisella rahoituksella. Uudessa mallissa projektitutkijoillakin on mahdollisuus pysyvään työsuhteeseen.
”Tarkoitus on osoittaa, että henkilöihin sitoudutaan ja että tälläkin urapolulla on mahdollisuus edetä.”
Vaasan kolmelta akateemiselta urapolulta on myös mahdollista siirtyä toiselle sisäisen siirtymähaun kautta, jos kriteerit täyttyvät.
”Tutkija, joka ei etenisi tenure track -järjestelmän kautta, voi edetä hyvinkin meritoituneeseen tutkimustehtävään tätä kautta.”
