Paula Eerola aloitti Suomen Akatemian pääjohtajana
Hiukkasfyysikkona Paula Eerola tottui sietämään epätarkkuutta. Suomen Akatemian asioista uusi pääjohtaja puhuu varovaisesti, mutta tarkasti.
Teksti Juha Merimaa kuvat Veikko Somerpuro
Haastattelua tehtäessä Paula Eerola on ollut Suomen Akatemian pääjohtaja yksitoista päivää. Niistäkin suurin osa on kulunut etätöissä. Pääjohtajan huoneessa hän on vasta neljättä työpäivää.
Tietokoneiden käyttöönotto on kesken ja kännyköitäkin on useampi. Mutta onhan tässä ollut muutakin. Koronapandemia on sulkenut kampuksia ja hidastanut tutkimustyötä pian kaksi vuotta. Veikkausvoittovarojen hupeneminen ja koronan kriisiyttämät budjettikehykset uhkaavat leikata Akatemian rahoituksesta ensi vuodelle 150 miljoonaa euroa.
Ja vain neljä päivää ennen maaliskuun alussa alkanutta pääjohtajakautta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tuoden sodan ja pakotteet eurooppalaiseen tutkimusyhteisöön.
”Tutkijoiden tilanne sekä Ukrainassa että Venäjällä on karmea”, Eerola toteaa.
”Tutkijoiden tilanne sekä Ukrainassa että Venäjällä on karmea.”
”Aiemmin Suomesta on tehty paljon yhteistyötä venäläisten tutkijoiden kanssa. Koska heidän rahoituksensa tulee kuitenkin valtiollisista lähteistä, estävät pakotteet yhteistyön, riippumatta tutkijoiden näkemyksistä. Tämä on vaikea ongelma, johon en näe helppoa ratkaisua.”
Rahoituspuolesta on sentään jo ehditty lobbaamaankin. Haastatteluviikon tiistaina Eerola oli ollut tapaamassa kansanedustaja Matias Mäkystä (sd.), joka veti parlamentaarista TKI-työryhmää. Ryhmän yksimielinen näkemys oli, että tutkimusrahoitus pitäisi saada neljän prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen.
”Yritämme saada päättäjät ymmärtämään, miten leikkaukset toimivat koko tavoitetta vastaan.”
Eerola on siirtynyt Tutkijasta tutkimuksen johtoon
Sillanrakennukseen pyrkivä lähestymistapa ei yllätä Eerolaa tuntevia. Kokeellisen hiukkasfysiikan professoria kuvaillaan taustahaastatteluissa yhteistyöhakuiseksi mutta määrätietoiseksi.
”Hiukkasfysiikan hankkeet ovat isoja ja kalliita, tuhansien tutkijoiden ja miljoonabudjettien kansainvälisiä hankkeita. Jos joku tuntee kansainvälisen tiederahoituksen kuviot ja instrumentit, se on Paula”, toteaa eräs fyysikkokollega.
Eerola itse kertoo siirtyneensä tutkimuksesta tutkimusjohtamiseen vähitellen. Hän on toiminut Helsingin fysiikan instituutin johtajana ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina ennen valintaansa Helsingin yliopiston tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi.
Siirtymisessä Akatemiaan ei ollut Eerolasta mitään erikoista.
”Paikka tuli auki ja minua kannustettiin hakemaan. Nähdäkseni tämä oli ihan luontevaa urakehitystä.”
”Nähdäkseni tämä oli ihan luontevaa urakehitystä.”
Vuosina 2013–2017 Eerola toimi Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana.
”On kiva päästä takaisin taloon.”
Akatemian johtaminen ei ole paikka egoilulle
Millaisen pääjohtajan Akatemia sitten saa? Eerola asettelee sanojaan varoen eikä halua tehdä suuria linjauksia tai julistuksia.
”Kun puhutaan tieteen tekemisestä ja rahoittamisesta, ennalta-arvattavuus ja ennakoitavuus ovat minusta keskeisiä arvoja. Ei olisi asiallista, jos uusi johtaja toisi mukanaan uudet käytännöt. Ei tämä ole paikka egoilulle.”
Heti perään Eerola kuitenkin korostaa, ettei usko Akatemian toimivan kaikilta osin ihanteellisesti. Hän viittaa juuri ennen aloittamistaan julkaistuun kansainväliseen arvioon Akatemian toiminnasta. Positiivisessa arviossa oli myös kehityskohtia, etenkin eri rahoitusinstrumenttien kokonaisuudessa.
Eerola kertookin, että instrumentit otetaan tarkasteluun kokonaisuutena.
”Tiedossa on, että nuoren tutkijapolven rahoitusmuodot kaipaavat uudistusta. Uskon silti, että parempaan päästään, kun katsotaan kokonaisuutta kerralla.”
”Parempaan päästään, kun katsotaan kokonaisuutta kerralla.”
Myös kansainvälistyminen ja suuremmat tutkimuskokonaisuudet ovat Eerolan näkemyksessä tutkimuksen tulevaisuutta.
”Luonnontieteissähän näin on ollut jo pitkään, mutta uskon kansainvälisen yhteistyön laajenevan datan myötä yhä enemmän myös ihmistieteiden puolelle.”
40 vuotta CERNiä
Eerolan väitöskirja-aikainen, kylmä työhuone Siltavuorenpenkereellä näkyy nykyisen huoneen ikkunasta, mutta väitöksen jälkeen hän on ollut pitkään maailmalla. Ruotsin Lundissa hän toimi professorina kahdeksan vuotta.
Eerolalla on myös pitkä, liki 40 vuoden suhde Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen CERNiin, jonne hän saapui ensimmäistä kertaa nuorena opiskelijana 1984.
Tällä hetkellä hän istuu keskuksen hallintoneuvostossa. Uudempien, vuonna 2010 aloitettujen uusien kokeiden suunnittelussa on hyödynnetty myös Eerolan omaa tutkimusta alkeishiukkasten symmetriasta.
”Kokeellinen fysiikka on siinä mielessä opettavaa, että siinä täytyy oppia sietämään epävarmuutta. Emme voi tietää asioita mielivaltaisen tarkasti.”
”Kokeellinen fysiikka on siinä mielessä opettavaa, että siinä täytyy oppia sietämään epävarmuutta.”
Tämä sopii Eerolasta säännöksi elämään muutenkin. Itse hän ei enää ehdi tutkia. Viimeinen ohjattava tohtoriopiskelija valmistui viime vuonna, eikä uusien ottaminen olisi hänestä reilua heitä kohtaan. Ihan kokonaan hän ei silti ole fysiikasta luopunut.
”Kuulun Particle Data Book -tietokannan ylläpitäjiin. Muutaman kerran vuodessa käymme läpi uudet tulokset liittyen b-kvarkkeihin. Se on kivaa.”
Rastien etsimistä metsässä
Mitä Eerola tekee työnsä ulkopuolella? Hupilukemiseen hän valittaa jäävän vähän energiaa, mutta ruotsalaisiin dekkareihin hän tarttuu pitääkseen kielitaitoaan yllä.
Hieman erikoisempi harrastus on vasta muutama vuosi sitten löydetty suunnistus.
”En juokse, vaan kävelen metsässä, mieluusti kaverin kanssa. Rastien etsiminen on sopivan haastavaa – se on kamala tunne, kun sitä rastia ei näy missään.”
Paula Eerola, pääjohtaja
- Syntynyt: Joensuussa vuonna 1962.
- Perhe: Aikuinen poika.
- Työ: Suomen Akatemian pääjohtaja maaliskuusta 2022. Helsingin yliopiston vararehtorina 2018–2022. Kokeellisen hiukkasfysiikan professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2008.
- Harrastukset: Harrastaa suunnistusta, sienestystä ja musiikkia.
