Miltä tuntuu tutkia?
Akateeminen työ kovenee, ja yliopistoyhteisöt muuttuvat. Miten se näkyy tutkijoiden tunteissa? Akateemiset affektit -hankkeessa tutkitaan tiedeyhteisön tunteita.
Teksti Mikko Pelttari kuvat istockphoto
Kilpailu, hupenevat resurssit ja yt-neuvottelut, tulosohjaus ja julkaisupaine, puhe huippuyksiköistä ja -yksilöistä. Ne ovat 2000-luvun yliopiston ilmiöitä ja yliopistolaisten arjen muovaajia. Ne myös vaikuttavat siihen, miten ja minkälaista tiedettä tehdään epävarmuuden keskellä. Kansatieteilijä Pia Olssonia kiinnostaa, miltä akateeminen työ tämän kaiken keskellä tuntuu.
Urallaan Olsson on tutkinut ihmisten kokemuksia muutosten keskellä. Nyt hän haluaa ymmärtää tiedeyhteisön tunteita ja kokemuksia nyky-yliopistossa Koneen Säätiön rahoittamassa Akateemisten affektien etnografia -hankkeessa. Hankkeessa on mukana tieteentutkijoita eri aloilta.
”Puhe huipuista ja kilpailusta ja työn epävarmuus on nyky-yliopistossa otettu annettuna. Kokemuksia on siksi tärkeä tutkia”, Olsson sanoo.
Korkeakouluhallintoa, rahoitusta ja yliopistojen johtamista on tutkittu, mutta tunnekokemukset ovat jääneet toistaiseksi katveeseen.
Korkeakouluhallintoa, rahoitusta ja yliopistojen johtamista on tutkittu, mutta tunnekokemukset ovat jääneet toistaiseksi katveeseen. Vieroksuttavatko tunteet tutkijoita?
”Ehkä joskus, mutta ihmistieteissä affektien merkitys on tunnustettu jo pitkään”, Olsson sanoo.
Mistä syntyy ilo, mistä ahdistus?
Tunteet, tai tiedekielellä affektit, eivät ole vain henkilökohtaisia reaktioita maailmanmenoon. Ne eivät kieli vain tuntijastaan, vaan ne tarttuvat ihmisestä toiseen ja syntyvät jaetussa todellisuudessa.
Jos monet tutkijat kokevat epävarmuutta, ahdistusta ja riittämättömyyttä, tutkijan työelämässä ja -ympäristössä voi olla seikkoja, joista nuo tunteet kumpuavat.
Affektit kertovat akateemisesta arjesta ja valtasuhteista, ja siksi niitä tutkitaan. Mistä syntyy ilo ja tyydytys, mikä taas aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta? Mistä nämä tunteet syntyvät, miten ne elävät?
Tutkijat ovat järjestäneet yliopistoväelle ”affektikahviloita” tunteista puhumista varten – pandemian varjossa tosin etänä. Väkeä ja puhetta on kuitenkin riittänyt.
”Keskityimme erityisesti humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin, koska tulospuheen paine on niillä aloilla erityisen vahvaa. Kahviloissa näkyy myös se, että tunteista puhuminen on näillä aloilla luontevaa”, Olsson miettii.
”Keskityimme erityisesti humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin, koska tulospuheen paine on niillä aloilla erityisen vahvaa.”
Pia Olsson, kansantieteilijä
Affekteja tutkitaan myös siksi, että ne saavat asioita aikaan yhteisössä. Ne voivat yhtäältä toiseuttaa ja luoda etäisyyksiä, jos kollega näkee toisen kilpailijana, toisaalta tuoda yhteen jaettujen kokemusten myötä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Affektitutkijat haluavat tuoda näkyviin, minkälaisten arvojen ohjaamana tutkimusta tehdään.
Tunteiden esiin tuominen lisää vuoropuhelua
Tutkijoiden työhön liittyviä tunteita syntyy siitä, millä tavoin yliopistoyhteisössä puhutaan ja toimitaan. Ahdistuksen ja epävarmuuden tunteet ovat tiiviisti kytköksissä myös valtaan.
”Siksi on tärkeätä pyrkiä näkemään käytäntöjä, jotka luovat sosiaalista todellisuutta”, sanoo sosiologi Johanna Hokka Tampereen yliopistosta.
Hokka ja väitöskirjatutkija Elisa Kurtti ovat haastatelleet Tampereen, Turun ja Helsingin yliopiston johtohenkilöitä osana samaa hanketta, jossa Olssonkin tutkii. Johdolta on kysytty erityisesti yliopistojen strategioista, mutta myös muun muassa puhetavoista ja näkemyksistä ideaalitutkijoista.
”Raamit, joissa yliopistojen johto joutuu toimimaan, ovat aika kapeita”, Hokka sanoo.
”Monessa asiassa ripustaudutaan erilaisiin indikaattoreihin, ja strategioista puhutaan markkinointihenkisellä positiivisella tunnepuheella.”
Hokan mukaan yliopistojohdon puheista voi tulkita etääntymistä tutkijoiden ja työn arjesta. Akatemian ulkopuolelle suunnattu puhe on markkinahenkistä, mutta kurjuuspuheen ja huippuhehkutuksen väliin mahtuu monenlaista kokemusta.
”Sosiaalisten tunteiden tuominen tutkimuksen avulla esiin lisää vuoropuhelua, ja tälle ymmärrykselle on suuri tarve.”
Johanna Hokka
Affektitutkimus tuottaa Hokan mukaan monisyisempää tietoa yliopistoista.
”Sosiaalisten tunteiden tuominen tutkimuksen avulla esiin lisää vuoropuhelua, ja tälle ymmärrykselle on suuri tarve. Toisaalta tunteilla on myös suuri manipulatiivinen voima. Niillä voidaan tietoisesti tai tietämättä ohjata työyhteisöjä”, Hokka sanoo.
Vieraantuminen työstä ja sen tuloksista näkyy akateemisessa työelämässä
Hallintokielen ja tutkijoiden kokemusten ristiriitojen kanssa on ollut tekemisissä myös politiikantutkija Mikko Poutanen. Hän oli mukana akatemiatutkija Hanna Kuuselan johtamassa Tampereen yliopistofuusion demokratiaa tutkineessa hankkeessa, jossa tehtiin kotietnografiaa eli tutkimusta omasta työyhteisöstä. Tutkimusaiheet ovat kipeitä, ja tutkijat osa tutkimuskohdettaan.
”Kotietnografian ajatus on, että tunteiden hautaamisen sijaan on rehellisempää ja hedelmällisempää, että tutkijat pohtivat avoimesti omaa suhdettaan aiheeseen. Kaikkein ideologisin väite on se, että olisi vapaa ideologioista”, Poutanen sanoo.
Poutasen vielä julkaisematon tutkimus käsittelee vieraantumisten kokemusta Tampereen yliopiston tutkijoissa. Vieraantumiset liittyvät Poutasen mukaan sekä globaaliin akateemiseen kilpailuun että suomalaiseen, nykyisin voimakkaasti tulosjohdettuun yliopistoon.
”Tutkijoilla on vahva sisäinen motivaatio, jota kuristavat koventuvat ulkoiset rajoitteet, ja se vaikuttaa kokemukseen tutkimustyöstä”, Poutanen sanoo.
”Tutkijoilla on vahva sisäinen motivaatio, jota kuristavat koventuvat ulkoiset rajoitteet, ja se vaikuttaa kokemukseen tutkimustyöstä.”
Mikko Poutanen
Vieraantumista työstä ja sen tuloksista näkyy Poutasen mukaan suomalaisessa akateemisessa työelämässä.
”Koventuva kilpailu ei kuitenkaan ole vieraannuttanut tutkijoita toisistaan, kuten tutkimusten mukaan joissakin muissa maissa on käynyt. Se antaa toivoa, koska identiteetti on tutkijalle vahva voimavara.”
Twitterissä näkyvät Tunnemyrskyt ja yhteenkuuluvuus
Kun Pia Olsson alkoi vuonna 2020 akateemisten tunteiden tutkimuksensa, hän liittyi Twitteriin – somessahan tunteet näkyvät ja räiskyvät.
Twitterissä Olsson havainnoi keskustelua tieteen rahoituksesta ja vaikuttavuudesta. Somella on omat reunaehtonsa, mutta sen kautta tutkijat voivat tuoda kokemuksiaan julkisuuteen. Olsson pyrkii ymmärtämään tapoja, joilla nämä tunnepitoiset keskustelut toistuvat.
Toisaalta Twitter-maailmassa kansatieteilijää kiehtovat akateemisen yhteenkuuluvuuden ilmaukset. Sekä somessa että affektikahviloissa nousee esiin juuri yhdessä tekemisen ja yhteenkuuluvuuden suuri merkitys tutkimustyössä.
Esimerkiksi vuoden 2021 #turvekirjat-kampanjassa verrattiin tieteen rahoituksen leikkauksia ilmastolle vaaralliselle turvetuotannolle myönnettyihin tukiin. Tutkijat alkoivat julkaista kuvia kirjoittamistaan kirjoista ja tutkimustuotoksista niin, että kirjan nimeen oli muokattu sana ”turve”.
Tuotokset olivat ainakin hauskoja: ”Valtioiden kurinalaistaminen globalisoituvassa turpeessa”, ”Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys suomen turpeiden sanastossa”.
”Turvekirjat oli hyvä esimerkki tutkijoiden yhteenkuuluvuuden luomisesta huumorin keinoin. Kampanja sai aikaan myös kritiikkiä, ja sen pelättiin vahvistavan polarisaatiota tutkimuksen ja muun yhteiskunnan välillä”, Olsson sanoo.
Tunteidentutkijan tunteet
Kuten arvata saattaa, myös affektitutkimus herättää tunteita. Pia Olssonille tunteet olivat koko tutkimustyön lähtökohta.
”Kokemukseni omalla pienellä tutkimusalallani Helsingin yliopistossa, ja toisaalta laajempi huoli humanististen ja yhteiskunnallisten alojen asemasta uusliberalisoituneessa yliopistossa ovat herättäneet kiinnostukseni”, Olsson sanoo.
”Ihmistieteiden kannalta rahakeskeinen vaikuttavuuskeskustelu on vaikea, ja sen haastaminen vaatii paljon työtä.”
Johanna Hokka puolestaan pohtii, että yliopistojohdon retoriikkaa ja tunnepuhetta analysoidessa on usein hyvä ottaa etäisyyttä.
”Siinä joutuu tekemään tunnetyötä, kun tietty retoriikka on läpäissyt johdon puheet. Etenkin, kun ei tutkijatohtorina ole vertainen, vaan alainen”, Hokka sanoo.
Mikko Poutasen ja kumppaneiden tutkimushanke on saanut yliopistoyhteisön sisältä osakseen rajua, tunnepitoistakin kritiikkiä. Väärät ihmiset tutkivat vääriä asioita, haastavat riitaa ja heittäytyvät muka vaikeiksi, sanotaan. Poutanen on päässyt itse vähemmällä kuin toiset hankkeen tutkijat.
”Sekin auttoi, että palasin tutkimuksen pariin oltuani vuosia Nokialla töissä. Niinä vuosina oppi suhtautumaan tyhjään pöhinäpuheeseen, vaikka toki oli melkoinen järkytys törmätä siihen yliopistolla.”
