Kielten asema yliopistoissa: Kenen kielellä yliopisto toimii?
Suomalaisten yliopistojen maisteriohjelmista iso osa on englanninkielisiä, ja pro gradu -tutkielmista tehdään englanniksi liki 40 prosenttia. Jos kehitys jatkuu, suomalaisen tieteen kieli on pian englanti, pelkää ministeriön asettama selvityshenkilö.
Teksti juha merimaa kuvitus Outi Kainiemi kuvat Wilma Branders, kim Jokinen, pegah shamloo
Kun nykyinen Helsingin yliopiston maatalousentomologian professori Ian Hardy lähti parikymmentä vuotta sitten Alankomaihin väitöksensä jälkeen, hän päätti opetella paikallisen kielen.
Vaikka tiedeyhteisössä olisi pärjännyt englanniksi, Hardy roikkui mukana laitoksensa kahvihuoneen keskusteluissa ja kielsi muita vaihtamasta englantiin.
Työ tuotti tulosta. Viiden vuoden Hollannin pestistä jäi perinnöksi kielitaito, jolla Hardy pärjää edelleen kohdatessaan alankomaalaisia kollegoita konferensseissa. Viime aikoina hän on kuitenkin huomannut jotain outoa.
”Kun tapaan nuorempia alankomaalaisia hyönteistutkijoita, he eivät osaakaan puhua hyönteisistä hollanniksi. Minä siis tunnen alan termit hollanniksi välillä paremmin. Se on aika erikoista”, Hardy ihmettelee.
Hollannin tiellä
Hardyn havainto ei tule yllätyksenä kielitieteilijä Janne Saarikivelle. Norjalaisen Tromssan yliopiston saamelaiskielten professori ja kielitieteen moniottelija kertoo alankomaalaisten yliopistojen toimivan jo enemmän englanniksi kuin hollanniksi.
Alankomaiden yliopistojen maisteriohjelmista englanninkielisiä on 70 prosenttia ja kandidaattiohjelmistakin 60 prosenttia. Hollanninkielisiä maisteriohjelmia on lähinnä aloilla, joilla suoritettavat tutkinnot liittyvät suoraan työelämän tarpeisiin, muun muassa kasvatustieteissä, hoitoalalla ja oikeustieteessä.
”Ollaan siis tilanteessa, jossa monilla aloilla korkeinta opetusta ei ole enää mahdollista saada maan virallisella kielellä, joka on myös useimpien opiskelijoiden äidinkieli”, Saarikivi kuvaa.
”Monilla aloilla korkeinta opetusta ei ole enää mahdollista saada maan virallisella kielellä, joka on myös useimpien opiskelijoiden äidinkieli.”
Janne Saarikivi, kielitieteilijä
Saarikivi näkee, että Alankomaiden ilmiö on eurooppalaisittain katsottuna ääriesimerkki, mutta ei silti yksittäinen.
”Samaa kohti ollaan menossa Suomessakin.”
Laki vastaan todellisuus
Saarikivi pohjaa näkemyksensä edellisen hallituksen tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen tilaamaan selvitykseen. Yhdessä maisteri Jani Koskisen kanssa tehty Monikielistä sivistystä vai englanninkielisiä ratkaisuja? Selvitys yliopistojen kielivalinnoista toteaa englannin kielen valtaavan tilaa suomalaisista yliopistoista kovaa tahtia. Tämä näkyy esimerkiksi opinnäytteiden kielissä.
Kun vuonna 2011 Suomen yliopistoista hyväksytyistä kandidaatintöistä englanninkielisiä oli 8 prosenttia, määrä oli kymmenen vuotta myöhemmin jo 30 prosenttia. Pro gradu -tutkielmista 30 prosenttia oli englanninkielisiä vuonna 2011, mutta kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli jo 38 prosenttia.
Väitöskirjojen perusteella voidaan puhua jo englannista tieteen kielenä: vuonna 2021 Suomen yliopistoissa tarkastetuista väitöksistä oli englanninkielisiä peräti 86 prosenttia.
Vuonna 2021 Suomen yliopistoissa tarkastetuista väitöksistä oli englanninkielisiä peräti 86 prosenttia.
”Nämä ovat kovia lukuja yliopistoille, jotka yliopistolain mukaan ovat kuitenkin joko suomen- tai ruotsinkielisiä”, Saarikivi huomauttaa.
Lain mukaan muita kieliä voidaan käyttää yliopistoissa tarpeen mukaan.
Kehitykselle ei näy loppua. Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt kunnianhimoisen tavoitteen kansainvälisten opiskelijoiden määrän kolminkertaistamisesta vuoteen 2030 mennessä.
”Nykymallissa tämä tarkoittaisi englanninkielisten aloituspaikkojen määrän huimaa kasvua. Suomi jäisi yhä enemmän jalkoihin”, Saarikivi ennustaa.
Hän epäilee tilannetta jopa lain vastaiseksi.
”Helsingin yliopisto sai vuonna 2010 eduskunnan oikeusasiamieheltä päätöksen, jonka mukaan opetusta pitää antaa lakisääteisillä tutkintokielillä. Vuonna 2013 oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies antoivat vastaavan päätöksen Aalto-yliopiston insinööritieteiden opetuskielistä. Silti tilanne on vain pahentunut.”
Kaikki palaa Bolognaan
Mistä tilanne sitten johtuu? Saarikiven mukaan taustalla on yleiseurooppalainen Bolognan prosessi, jossa luotiin koko Euroopan yhteinen korkeakoulujärjestelmä. Ajatuksena oli, että opiskelijat voisivat siirtyä maiden välillä kiinnostuksen kohteitaan seuraten.
Järjestelmän ajatus yliopistojen kansainvälistymisestä oli epäilemättä kaunis. Sitä luotaessa ei kuitenkaan pohdittu, mitä tämä kansainvälistyminen tarkoittaa kielipoliittisesti.
Koska kaikkien ajatellaan osaavan englantia, kansainvälistyminen on tarkoittanut käytännössä yliopisto-opetuksen englanninkielistymistä ympäri maanosaa. Nyt etenkin maisterivaiheessa iso osa opetuksesta on englanniksi.
Suomessa tämä on erityinen ongelma, koska maisterintutkinto on meillä työelämässä edellytetty perustutkinto.
Saarikivi ihmettelee, ketä tilanne palvelee.
”Osana selvitystä teimme sekä fokusryhmähaastatteluita että opiskelijoille suunnatun kyselyn. Selvä enemmistö vastaajista halusi enemmän opetusta kansalliskielillä ja vähemmän englanniksi.”
Helsingin yliopisto ei allekirjoita
Kaikki eivät pidä yliopistojen tilannetta yhtä synkkänä. Helsingin yliopiston kansainvälisistä asioista vastaava vararehtori Hanna Snellman näkee päinvastoin Helsingin yliopiston puolustavan kansalliskielten asemaa.
”Erikseen sovittuja poikkeuksia lukuun ottamatta opiskelija saa aina palauttaa kurssityönsä kansalliskielellä”, Snellman kertoo.
”Vaikka enemmistö yliopiston maisteriohjelmista on kansainvälisiä, se ei tarkoita niiden olevan yksinomaan englanninkielisiä. Toki englantia käytetään paljon, mutta käytetään kansalliskieliäkin. Kansalliskielien iso rooli on saanut maailmalla ihmetystäkin, mutta olemme halunneet pitää siitä kiinni.”
Snellman kyseenalaistaa myös selvityksessä käytetyt fokusryhmähaastattelut.
”Olen itse tehnyt haastattelututkimusta ja tiedän, että tämän tyyppisissä haastatteluissa vastaavat innokkaimmin ne, joiden mielestä asiat ovat pielessä. Olisin varovainen vetämään johtopäätöksiä siitä, missä määrin haastattelujen tulokset edustavat koko opiskelijakunnan tai yliopistoväen kantaa. Sanoisin, että selvitys on minusta tekijänsä näköinen. Joku toinen olisi ehkä kiinnittänyt huomiota eri asioihin.”
Oulu panostaa suomen opetukseen
Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen johtaja Eva Raudasoja kertoo yliopiston lisänneen tietoisesti englannin kielen käyttöä.
”Kyse on osallisuuden varmistamisesta myös kansainvälisille opiskelijoille. Pyrimme tuottamaan informaatiota sekä suomeksi että englanniksi, jotta kaikki pääsevät mukaan.”
Samalla yliopisto panostaa suomen kielen opettamiseen.
”Useimmissa kansainvälissä ohjelmissamme on mahdollista opiskella suomea joko osana tutkintoa tai vapaavalintaisesti. Vaikka yliopistolla pärjää hyvin englanniksi, työmaailma tässä ympärillä toimii paljolti suomeksi. Ilman kielitaitoa sinne on vaikea integroitua”, kertoo yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Katja Nieminen.’
”Vaikka yliopistolla pärjää myös englanniksi, työmaailma tässä ympärillä on yhä suomeksi. Ilman kielitaitoa sinne on vaikea integroitua.”
Kaisa Nieminen, kansainvälisten asioiden päällikkö, Oulun yliopisto
Vuonna 2021 Oulun yliopiston pro graduista 30 prosenttia ja kandidaatintöistä 9 prosenttia tehtiin englanniksi. Vaikka englanninkielisten opinnäytetöiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, Raudasoja ja Nieminen eivät ole huolissaan suomen kielen asemasta yliopistolla.
”Voi olla, että jotkin muut yliopistot valitsevat linjan, jossa englanninkielen asema on keskeisempi, mutta meillä johtavana ajatuksena on edelleen monikielisyys. Englanti on mukana, mutta en näe sen uhkaavan suomen kielen asemaa”, Raudasoja kertoo.
Aalto omassa sarjassaan
Suomen yliopistoista Aalto-yliopisto nousee selvityksessä tikun nokkaan. Siellä englannin kieli on merkittävämmässä roolissa kuin missään muualla. Yliopiston kandidaatintöistä liki puolet eli 45 prosenttia tehdään englanniksi. Pro graduista ja diplomitöistä englanninkielisiä on 84 prosenttia.
Englanti hallitsee myös koulutusohjelmissa. Selvityshenkilöt löysivät yliopistolta 94 koulutusohjelmaa, jotka ovat yksikielisesti englanninkielisiä. Täysin suomenkielisiä koulutusohjelmia oli kolme kappaletta.
Toukokuun alussa antamassaan kanteluratkaisussa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi kielellisten oikeuksien toteutuvan yliopistolla näennäisesti ja tilanteen olevan yliopistolain vastainen.
Väitöskirjojen perusteella voidaan puhua jo englannista tieteen kielenä.
Aallon opetuksesta ja oppimisesta vastaava vararehtori Petri Suomala vakuuttaa Aallon olevan kuitenkin edelleen suomen- ja ruotsinkielinen yliopisto.
”Pääsääntönä on edelleen, että opiskelija saa palauttaa opinnäytteet ja tenttivastaukset kansalliskielillä, vaikka kaikilla englanninkielisillä kursseilla se ei aina ole mahdollista.”
Entä voiko Aallossa opiskella halutessaan kokonaan englanniksi altistumatta lainkaan suomen kielelle?
”Se ei ole meillä tavoitteena. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta myös oppia suomea. Mutta kyllä se varmasti on mahdollista tehdä, jos joku sen ottaa tavoitteekseen.”
Saarikivi esittää raportissaan uhkakuvan, että yliopistojen englanninkielistyminen ajaa suomen marginaaliin, kyökkikieleksi, mikä lopulta uhkaa jopa Suomea kansakuntana. Suomala pitää ajatusta liioitteluna.
”Meidän tutkijamme ovat päivittäin suomenkielisessä mediassa puhumassa tutkimuksesta myös suomeksi. En haluaisi ajatella suomea jonkinlaisena eristyneenä saarena – me tarvitsemme yhteyksiä maailmalle, kansainväliseen tiedeyhteisöön, ja sen yhteistyön kieli on englanti. Jos tutkimuksille haluaa lukijoita, kannattaa käyttää englantia.”
Jos otettaisiinkin lukiolaisia?
Saarikivi sen sijaan ottaa huolen suomen ajautumisesta marginaaliin tosissaan. Hänen mielestään kansainvälistymiskehitystä on lähdetty tekemään väärästä päästä. Oleellista olisi saada tänne tulijat oppimaan suomea, ja vasta sen jälkeen alkaa opettaa heitä.
”Yksi tapa voisi olla perustaa filiaaleja ulkomaille, esimerkiksi Kiinaan tai Intiaan. Niissä opiskelijat opiskelisivat paitsi pääaineitaan myös suomea. Opintojen edetessä siirryttäisiin sitten jatkamaan opintoja Suomessa ja suomeksi.”
Toinen ajatus kuulostaa vielä hurjemmalta – opiskelijat voitaisiin ottaa Suomeen jo suoraan peruskoulun jälkeen lukioon.
”Meillä on maakunnissa paljon lukioita, joille ei riitä oppilaita. Jos ottaisimme opiskelijat jo alle täysi-ikäisinä, olisi enemmän aikaa oppia kieltä.”
Olisiko kielen oppiminen niin oleellista?
”Jos katsomme, mikä saa kansainväliset opiskelijat jäämään maahan, keskeisimmät tekijät ovat suomalainen puoliso ja suomen kielen taito. Emme voi taata kaikille suomalaista kumppania, mutta kielitaidon voimme, jos haluamme.”
Norjan tiukka vaatimus
Entäpä sitten tutkijat? Saarikivi ottaa esimerkiksi Norjan. Norjan yliopistoissa kansainvälisen henkilökunnan tulisi kolmessa vuodessa oppia kielitaito, jolla voi opettaa norjaksi. He myös saavat käyttää työaikaansa opiskeluun.
Saarikivestä malli on hieno, mutta Helsingin yliopiston Snellman tai Aallon Suomala eivät ole siitä vakuuttuneita.
”Norjan yliopistot eivät pidä mallista, joka on poliittisesti määrätty. Lisäksi se on kuollut kirjain, eivät yliopistot potki tutkijoita pois, vaikka he eivät oppisi norjaa”, Snellman sanoo.
Aallon Suomala arvelee, että päätös heikentäisi rekrytointimahdollisuuksia.
Entä mitä tuumii maatalousentomologian professori Hardy, joka muutti Suomeen vuonna 2021? Olisiko hän tullut Suomeen, jos olisi vaadittu suomen kielen oppimista?
”Kyllä se kuulostaa aika kovalta vaatimukselta. Minulla on jäljellä noin kymmenen työvuotta, ja olisi aika paljon käyttää niistä usea vuosi kieliopintoihin.”
Toki hän opiskelee suomea työn ohella.
”Yksi tunti viikossa ei ehkä mene tahtia, että uskaltaisin luvata vielä luennoivani suomeksi.”
Opiskelijat toivovat valinnanvapautta
Kieli vaihtuu tarpeen mukaan
Aalto-yliopistossa kauppatieteitä ja tietotekniikkaa opiskeleva Kim Jokinen ei näe ongelmaa kampuksen kielissä.
”Kävin jo lukion englanniksi ja hain Aaltoon englanninkieliseen kandiohjelmaan, joten tiesin mitä odottaa.”
Suomea, ruotsia ja englantia luontevasti käyttävä Jokinen on hyödyntänyt kaikkia näitä kieliä myös opinnoissaan. Tenteissä hän kertoo vastaavansa aina sillä kielellä, jolla on kysytty.
Jokinen ei pidä englanninkielistä terminologiaa ongelmana työelämää ajatellen.
”Englanti yleistyy työelämässä vauhdilla. Kansainvälisissä yrityksissä se on usein jo konsernikieli.”
Ruotsin kielen mainostaminen on puijaamista
Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun mainostaminen kaksikielisenä alkaa olla huijausta, kertoo Aalto-yliopiston energia- ja ympäristötekniikan maisteriopiskelija Wilma Branders.
”Kun ruotsinkielinen fysiikan professori vaihtoi tehtäviä, uutta ei palkattu. Niinpä edes fysiikan perusopintoja ei pidetä lainkaan ruotsiksi. Se on aika uskomatonta, kun yliopisto kuitenkin mainostaa olevansa myös ruotsinkielinen”, Branders ihmettelee.
Opintojen kandidaattivaiheessa Branders käytti oikeutta vastata tentteihin ruotsiksi. Välillä kysymysten käännökset olivat niin huonoja, että hänen piti luntata suomenkielisestä versiosta, mitä oikeastaan haluttiin tietää. Nyt hän jatkaa opintojaan englanninkielisessä maisteriohjelmassa. Sitä hän ei näe ongelmana.
”Eniten minua kiusaa se, että luvataan jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Kaksikielisenä minä selviän kyllä, mutta jollekin ruotsin puute voi olla oikea haaste.”
Englanti on tärkeää persialaiselle
Aallon Contemporary desing -maisteriohjelmassa opiskeleva Pegah Shamloo päätyi Teheranista Aalto-yliopistoon, koska oli kiinnostunut Alvar Aallon perinnöstä ja halusi Eurooppaan opiskelemaan. Keskeisiä valintakriteereitä olivat tarjous ilmaisista opinnoista sekä englanninkielinen ohjelma.
”Minulle tarjottiin paikkaa myös Milanosta. Jos Aallossa ei olisi voinut opiskella englanniksi, olisin mennyt sinne.”
Shamloo opiskelee hieman myös suomea, mutta arki yliopistolla sujuu englanniksi.
”Tietysti ympärilläni puhutaan paljon suomea, mutta minusta se on aivan luonnollista, kun suurin osa opiskelijoista on suomalaisia. Kaikki tarpeellinen järjestyy kuitenkin myös englanniksi.”
Edes työmarkkinat eivät pelota.
”Tunnen täällä asuvia persialaisia. Monet heistä ovat asiantuntijatehtävissä, joissa työkielenä on englanti.”
Ajatus siitä, että ulkomaisilta opiskelijoilta vaadittaisiin suomen kielen hallintaa, on Shamloosta väärällä tavalla nationalistinen. Suomi on omanlaisensa kieli, jonka oppimisessa edes englannista ei ole juuri hyötyä.
”Ilmaisia opintoja ulkomaalaisille opiskelijoille tarjoamalla yliopisto ja Suomi voivat valita, ketä tänne haluavat. Moni tulee jäämään Suomeen. Jos suomen taidosta tehtäisiin pääsyvaatimus, tänne haluavien joukko supistuisi.”
