Tohtorikoulutuspilotti sai lisärahoituksen

Teksti hannu kaskinen kuvat Outi Kainiemi

Syyskuussa 2023 Professoriliitto, Tieteentekijät ja viisi muuta keskeistä opetus- tai tiedejärjestöä vaativat tutkijakoulutukseen 250 miljoonan euron lisärahoitusta. Yhteinen kannanotto perustui opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin laskelmiin. 

Kaksi päivää kannanoton jälkeen valtioneuvosto lupasi budjettiriihessä tohtori- eli tutkijankoulutukseen 262 miljoonaa euroa vuosille 2024–2027. 

Tohtorikoulutus nostetaan kehityksen kärkeen

Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-­Idrobo on tyytyväinen, että hallitus otti tohtorikoulutuksen kehittämisen kärkihankkeekseen.  Niin ikään Sivistystyönantajat Sivistan elinkeinopolitiikan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo sanoo satsauksen osoittavan, että hallitus arvostaa koulutusta ja tutkimusta. 

”Kerrankin. Nyt ei jääty juhlapuheisiin, vaan tutkimukseen ja innovaatioihin on tulossa todella paljon rahaa.” 

Koko tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) potti kasvoi myös siten, että Business Finland saa 92 miljoonan euron vuosittaisen lisärahoituksen. Suomen Akatemian lisärahoitus on ensi vuonna 55 miljoonaa euroa, sen jälkeisinä vuosina 45 miljoonaa euroa. Etenkin Akatemian projekteissa valmistuu monia väitöskirjoja. 

Unifin uusi toiminnanjohtaja Heikki Holopainen sanoo, että rahoituskäyrä lienee jatkossakin nousemassa, sillä TKI-rahoituslaki on sidottu bruttokansantuotteeseen. Vuonna 2030 TKI-rahoituksen pitäisi olla neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Kolmasosa rahoituksesta tulisi valtiolta. 

Kaikkia eduskuntapuolueita edustanut TKI-työryhmä arvioi keväällä, että vuosina 2024–2030 Suomi tarvitsee noin kaksituhatta uutta tohtoria vuodessa. Viime aikoina on valmistunut reilut 1 600 tohtoria vuosittain. 

Tohtorien osuus tutkimus- ja kehitystyön­tekijöistä on reilussa vuosikymmenessä tuplaantunut. Samalla TKI-satsaukset ovat nousseet. Uusitalo laskee, että jo nämä syyt johtavat tohtorimäärän isoon kasvuun.

Vuosina 2024–2030 Suomi tarvitsee noin kaksituhatta uutta tohtoria vuodessa.

Holopainen iloitsee parlamentaarisen TKI-­työryhmän näyttäneen kyntensä. 

”Monesta kohteesta leikattiin, mutta tutkimus sai ison summan julkista rahoitusta.”

Tohtorikoulutuspilotti uudistaa koulutuksen 

Vuoden 2024 elokuussa käynnistyy tohtorikoulutuspilotti, joka jatkuu vuoden 2027 loppuun asti. Pilotissa aiotaan tarkastella, miten tohtorikoulutusta pitää uudistaa, kun jo yli puolet tohtoreista sijoittuu muualle kuin yliopistoihin.

Opetus- ja tiedejärjestöjen sekä liittojen syyskuisen kannanoton mukaan pilotissa ei ole kyse pelkästään tohtoreiden määrän kasvattamisesta vaan koko tohtorikoulutuksen uudistamisesta kestävästi ja laadukkaasti. Lähtökohtana ovat työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeet. Samalla lisätään korkeaa osaamistasoa vaativien työtehtävien määrää Suomessa ja vahvistetaan Suomen kilpailu­kykyä.

Tieteentekijöiden tavoite on ollut, että tutkijanuran vetovoimaa parannetaan luomalla malleja, joissa kaikki väitöskirjatyö tehdään työsuhteessa.

Vuonna 2024 yliopistojen tohtorikoulutus­pilotissa aletaan rekrytoida uusia väitöskirjatutkijoita. 

Tieteentekijöiden tavoite on ollut, että tutkijanuran vetovoimaa parannetaan luomalla malleja, joissa kaikki väitöskirjatyö tehdään työsuhteessa. Yliopistojen perusrahoitusta nostetaan tätä tarkoitusta varten ja tuetaan tutkijakoulutuksen saaneiden siirtymisiä myös muille sektoreille.

Ijäs-Idrobon mukaan väitöskirjatutkijat tarvitsevat ohjaajien lisäksi ohjausmuotoja, jotka vahvistavat verkostoitumista ja työelämäyhteyksiä. 

Suomen tohtorikoulutuksessa erityistä on se, että osa tekee väitöskirjaa työsuhteessa, osa apurahoilla, osa muun työn ohessa.

Suomen tohtorikoulutuksessa erityistä on se, että osa tekee väitöskirjaa työsuhteessa, osa apurahoilla, osa muun työn ohessa. Ijäs-Idrobo toteaa, että esimerkiksi Italiassa yksikään väitöskirjatutkija ei ole yliopiston muuhun henkilöstöön verrattavassa työsuhteessa, Ruotsissa taas kaikki ovat. 

”Sekamuotomme etu on se, että väitöskirjaa voi tehdä erilaisissa elämäntilanteissa. Moninaisuuden heikkoutena on eriarvoisuus”, hän kiteyttää.

Professoriliiton hallituksen jäsen, Aalto-yliopiston organisaatioviestinnän professori Johanna Moisander sanoo liittonsa edellyttävän reilua korvausta niin väitöskirjatutkijoille kuin heidän ohjaajilleen.

”Jos nykyresurssit eivät riitä, sitten pitää palkata ihmisiä lisää”, hän linjaa. 

”Jos nykyresurssit eivät riitä, sitten pitää palkata ihmisiä lisää.”

Aalto-yliopiston organisaatioviestinnän professori Johanna Moisander

Moisander johtaa Aalto-yliopiston kauppatieteiden tohtorikoulutusta. Hänen mukaansa Aallon kauppakorkeakoulu pyrkii ottamaan vain sen verran jatko-opiskelijoita, että heille voi tarjota täyden rahoituksen kokopäivätyöhön, mieluusti neljäksi vuodeksi.

”Otamme rahan kiitollisina vastaan. Sillä voimme helposti tuottaa lisää tohtoreita”, hän asemoi.

Millä aloilla tohtorikoulutusta tarvitaan?

Unifin Heikki Holopainen kertoi lokakuussa, että yliopistot miettivät itsenäisesti ja yhteisesti, millä aloilla tarvitaan lisää tohtorikoulutusta. Valintaan vaikuttaa se, millä aloilla on nopeasti kapasiteettia ohjaamiseen sekä se, onko alalla kiinnostuneita ja laadukkaita väitöskirjojen tekijöitä.

Kasvatustieteiden yliopistonlehtori Oulun yliopistosta ja Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n koulutus- ja viestintävastaava Outi Ylitapio-Mäntylä painottaa, että monitieteistä tohtorikoulutuksen ohjausta pitää kehittää, ja ohjaukseen tarvitaan riittävästi rahoitusta.

Professoriliitto on tähdentänyt, että mikäli lisärahoitusta ei voida käyttää keskeneräisten väitöskirjojen loppuun saattamiseen, uudet jatko-opiskeluoikeudet kannattaa myöntää vasta syksyllä 2024. Tuohon asti yliopistot ja professorikunnat ovat keskittyneet nykyisten ohjausten loppuun saattamiseen.

”Pilotin odotetaan kasvattavan sekä koulutuksen määrää että laatua.”

Sivistan elinkeinopolitiikan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo

Professoriliitto muistuttaa, että perustutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut neljänneksellä. Lisärekrytointeja on tehty vähän, ja henkilöstö on venynyt.

Liitto edellyttää, että tohtorikoulutuspilotin kautta tulevaa rahoitusta kohdennetaan ohjaukseen, esimerkiksi kuukausipalkan mukaan määräytyvänä prosentuaalisena ohjauslisänä.

Kun lisärahan kohdennus on ratkennut, pilotille tarvitaan hyvä toteutus. 

”Pilotin odotetaan kasvattavan sekä koulutuksen määrää että laatua. Tohtorikoulutuksen työelämävalmiuksia on kehitettävä yliopistojen ja työnantajien yhteistyöllä”, ­Sivistystyönantajien Uusitalo toteaa.

”Tohtorikoulutus on sivistyksellinen asia. Sitä ei pidä ajatella vain elinkeinoelämän näkökulmasta.”

YLL:n koulutus- ja viestintävastaava Outi Ylitapio-Mäntylä

Tieteentekijät odottaa, että ainutlaatuisen iso satsaus tutkijakoulutukseen parantaa nuorempien tutkijoiden työskentelyedellytyksiä, jos rahoitus saadaan kerralla koko väitöskirjatyön ajaksi. Ijäs-Idrobo tosin huomauttaa, että vielä ei juuri tiedetä, mitä konkreettista lupauksista seuraa.

Tieteentekijät kehittäisi tohtorikoulutusta kokonaisuutena.

”Tohtorikoulutuksen pilotti voi kohdistua kapeasti teknisille, kaupallisille ja hallinnollisille tieteille, ehkä myös lääketieteelle. Nähtäväksi jää, miten muut alat huomioidaan pilotissa”, Ijäs-Idrobo pohti lokakuussa 2023.

YLL:n Outi Ylitapio-Mäntylä muistuttaa, että humanistisia tieteitä ei saa unohtaa kehittämissuunnitelmissa. Tutkimuksen laatu on myös pidettävä korkeana.

TKI-työryhmä linjasi loppuraportissaan, että perustutkimuksen edellytyksistä on huolehdittava.

”Tohtorikoulutus on sivistyksellinen asia. Sitä ei pidä ajatella vain elinkeinoelämän näkökulmasta”, hän sanoo.

Tutkijakoulutuksen pilottirahoitus oli yliopistojen ja niiden muodostamien konsortioiden haettavana. Päätökset rahoituksesta tehdään alkuvuonna 2024.

Ijäs-Idrobo toivoo, että rahoituslinjauksissa muistetaan valtioneuvoston julkaiseman parlamentaarisen TKI-työryhmän linjaus laaja-alaisuudesta. TKI-työryhmän loppuraportin mukaan T&K-rahoituksen tulee edistää laajasti eri alojen uudistumista aina teknisistä aloista ja luonnontieteistä luoviin aloihin, humanistisiin tieteisiin sekä yhteiskuntatieteisiin asti.

Ijäs-Idrobo odottaa myös perustutkimuksen, joka ei tavoittele välitöntä käytännön sovellusta, tärkeyden todentamista. TKI-työryhmä linjasi loppuraportissaan, että perustutkimuksen edellytyksistä on huolehdittava.

Tohtorit työllistyvät eri sektoreille hyvin

Sivistan Uusitalo arvioi, että tohtoreiden ­vähäinen työttömyys kertoo tohtorikoulutuksen vastaavan työelämän vaatimuksia. Unifin Holopainen puolestaan miettii, että etenkin IT- ja teknisten alojen tohtoreista iso osa työllistyy jo nyt yrityksiin tai yrittäjiksi. Kun yksityisen sektorin TKI-panostukset kasvavat, ilmeisesti IT-ala pysyy veturina.   

”Tyypillisesti yliopistosta ponnistaneet start­up-yritykset arvostavat tutkijakoulutusta. Perinteisissä omistajayrityksissä taas ensimmäisen työntekijän ja varsinkin tohtorin palkkaaminen on koettu hankalaksi. Jos pk-yritys rohkenee palkata tohtorin, joka osoittaa ­kykynsä, seuraajien palkkaaminen helpottuu ratkaisevasti”, Holopainen kertoo.

Toisaalta hän muistuttaa, että etenkään yksityisellä sektorilla ei palkata tutkintoja vaan henkilöitä, joiden osaaminen hyödyttää työnantajaa.

Kun tohtorimäärä kasvaa, tohtorikoulutuksessa korostuvat laaja-alainen työllistyminen ja työelämäyhteydet.

Kun tohtorimäärä kasvaa, tohtorikoulutuksessa korostuvat laaja-alainen työllistyminen ja työelämäyhteydet. Ijäs-Idrobo Tieteen­tekijöiltä muistuttaa, että uusista tohtoreista alle 40 prosenttia työllistyy yliopistoihin. Hän kehaisee esimerkiksi Aalto-yliopiston ja Vaasan yliopiston tiivistä yhteistyötä paikallisen elinkeinoelämän kanssa sekä Itä-Suomen yliopiston työelämätohtorijärjestelmää. 

”Silti tekemistä riittää. Yksityisellä sektorilla on iso työllistymispotentiaali, mutta myös koko julkinen sektori pitää ottaa huomioon”, Ijäs-Idrobo sanoo.

Verkostot hyödyksi, entä ­ilmapiiri? 

TKI-työryhmän ohjeistuksen mukaan kansallisen rahoituksen pitää tukea vahvasti Suomen kansainvälistymistä eri muodoissaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kansainvälisten investointien, osaajien ja rahoituksen hankkimista Suomeen. 

Tohtorikoulutus on 2000-luvulla kansainvälistynyt. Viime vuonna Suomessa valmistuneista tohtoreista liki 30 prosenttia oli muita kuin suomalaisia. Heidän osuutensa on tuplaantunut 12 vuodessa. Suomessa väitelleet kansainväliset tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Toisaalta lähes puolet heistä oli jättänyt Suomen vuosi valmistumisen jälkeen.

Ijäs-Idrobo arvioi, että kansainväliset väitöskirjatutkijat tarvitsevat tukea erityisesti verkostoitumiseen ja työelämäyhteyksiin yliopistojen ulkopuolelle. Holopainen ja Uusitalo pitävät avainongelmana sitä, jos kansainvälinen tutkija ei pääse verkostoihin Suomessa. Tällöin Suomi ei houkuta jäämään.

Suomessa valmistutaan sekä maistereiksi että tohtoreiksi melko vanhoina. ”Vaikkapa britteihin verrattuna meillä tehdään väitöskirjaa pitkään. Toisaalta suomalaiset väitöskirjat ovat laadukkaita, aidosti itsenäisiä tieteellisiä töitä.”

Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo

Elinkeinoelämä tavoittelee yksimielisesti maahanmuuton lisäämistä, sillä suomalaisia jää enemmän eläkkeelle kuin siirtyy työelämään. Unifin toiminnanjohtaja Heikki Holopainen edellyttää, että poliittiset päättäjät kuulevat tämän viestin.

Myös Uusitaloa harmittavat hallituksen signaalit Suomen ilmapiiristä. 

”Ulkomaalaisten tutkijoiden Suomessa ­pysyminen edellyttää työpaikoilta suvaitsevaa ilmapiiriä ja vieraiden kielten käyttämistä”, hän pohtii.

Tieteentekijät odottaa, että hallitus huolehtii ulkomaalaisten tutkijoiden oleskelulupien uudistamisesta niin, että oleskelulupa myönnetään koko jatkotutkinnon suorittamisen ajaksi. Kunnianhimoiset TKI-tavoitteet eivät täyty ilman kansainvälisiä osaajia.

”Tiede- ja korkeakoulukentällä halutaan vahvasti, että kansainväliset osaajat jäisivät Suomeen. Erityistä huomiota tulisi kohdistaa täällä tutkinnon suorittaneiden työllistymiseen ja kotoutumiseen”, Ijäs-Idrobo taustoittaa. 

”Ulkomaalaisten tutkijoiden Suomessa ­pysyminen edellyttää työpaikoilta suvaitsevaa ilmapiiriä ja vieraiden kielten käyttämistä.”

Sivistan elinkeinopolitiikan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo

Hän edellyttää monen sektorin yhteistyötä, jotta Suomen veto- ja pitovoima vahvistuvat kansainvälisten osaajien silmissä tulevina vuosina.

”Yleinen ilmapiiri vaikuttaa hitaasti ja ­rajatusti. Enemmän ihmisten päätöksiin vaikuttavat saatavilla olevat työpaikat ja muut arjen asiat”, Ijäs-Idrobo pohtii.