Miten valintakokeita tulisi uudistaa?
Yliopistojen nykyisten yli 130 valintakokeen tilalle kaavaillaan yhdeksää valtakunnallista valintakoetta.
Teksti terhi hautamäki kuva istock
Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke julkaisi keväällä luonnoksen valintakokeiden uudistuksesta. Sitä ennen toteutettiin tutkimus, jossa tarkasteltiin, millaista tietoa ja taitoa nykyiset valintakokeet mittaavat. Tutkimus arvioi myös, miten valintakokeet onnistuvat mittaamisessa ja miten opiskelijavalintoja tulisi kehittää.
Tutkimuksen toteuttivat Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT yhdessä Laboren ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen kanssa. Muutoksesta on keskusteltu kiivaasti, ja uudistusluonnoksesta on tullut myös paljon kritiikkiä yliopistolaisilta.
Onko valintakokeiden uudistukselle tutkimustiedon näkökulmasta perusteita, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen tutkija Virve Murto?
Tutkimuksessa totesimme, että nykyisissä valintakokeissa on päällekkäisyyttä ja samankaltaisuutta. Uudistus on sen valossa perusteltu. Emme päässeet siihen asti, mikä on oikea määrä kokeita ja minkä oppiaineiden tulisi tehdä yhteistyötä. Näitä asioita on opiskelijavalintojen kehittämishankkeessa sitten jatkotyöstetty. Yllätyin siitä, että luonnoksessa oli päädytty niinkin pieneen valintakokeiden määrään.
Ajatuksena on, että uudistettuihin valintakokeisiin ei tarvitsisi juuri valmistautua. Millaisia seurauksia tällä olisi opiskelijoiden valikoitumiseen?
Toiveena on, että opiskelijoiden joukko voisi moninaistua. Uudistus helpottaa niitä, joilla ei ole elämäntilanteessaan mahdollisuutta keskittyä pääsykoekirjojen tai ennakkomateriaalin lukemiseen: niitä, jotka esimerkiksi käyvät töissä tai joilla on pieniä lapsia tai joiden vanhemmilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tukea hakijan valmistautumista valintakoeprosessiin.
Alakohtaisia valintakokeita on kuitenkin pidetty tärkeinä, jotta voidaan mitata motivaatiota ja soveltuvuutta juuri kyseiselle alalle. Eikö tämä ole tarpeellista?
Itse kritisoin tutkimuksessamme alakohtaisten valintakokeiden vähenemistä. Aitoja motivaatiota mittaavia kysymyksiä valintakokeissa oli todella vähän. Voi kysyä, mittaako koe motivaatiota vai resursseja: sitä, paljonko on mahdollista panostaa valmistautumiseen. Jos joudut käymään töissä rahoittaaksesi elämääsi, oletko vähemmän motivoitunut?
Jos luet pääsykokeisiin kaksi tieteellistä artikkelia, se ei tee alaa tutuksi. Hakijat myös tekevät hakuvalinnat ennen kuin materiaalit on julkaistu. Alan esittelyn pitää tapahtua paljon aiemmin. Ehkä joillakin aloilla pitää miettiä, pystytäänkö varmistamaan riittävä substanssiosaaminen.
Todistusvalinta on kuitenkin jo nyt muuttanut valintakokeen merkitystä, kun niin moni menee yliopistoon lukiossa opitun perusteella.
Yhteiset valintakokeet koostuisivat pääosin tai täysin monivalinta-, yhdistely- tai aukkotehtävistä. Tätä kritisoidaan etenkin yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla, joilla on perinteisesti haluttu esseekysymyksillä testata kirjallisia taitoja ja kykyä omaksua laajoja kokonaisuuksia. Onko riskinä, että mennään pinnalliseen testaukseen, joka ei mittaa oikein mitään?
Ymmärrän tämän valintakokeiden rakenteita läpikäyneenä. On keskusteltu, voisiko valintakokeissa olla kirjallisiakin tehtäviä. Hyvin rakennetuilla monivalintakysymyksillä voidaan kuitenkin myös mitata asioita laajasti. Se vaatii perehtymistä ja uusia tapoja ajatella.
On myös esitetty, että kokeissa olisi myös oppiaineiden omia osioita, joita kaikki eivät täytä. Tässä taas on ongelmana se, miten esimerkiksi neljän tunnin kokeessa varmistetaan tasapuolisuus, kun joku hakee kahteen ja joku kuuteen kohteeseen.
Sadat yliopistojen työntekijät ovat allekirjoittaneet adressin, joka vaatii lisäaikaa valintakoeuudistukselle. Allekirjoittajat vaativat, että muutosta ei viedä täytäntöön vielä keväällä 2025 vaan valmistellaan huolellisemmin. Uudistetaanko valintakokeita nyt liian kiireellä?
Valmistelua on tehty jo vuosia, ja jatkotyöstöä varten on tullut paljon kommentteja kentältä. Pitäisin tosi tärkeänä seurantatutkimusta. Pitää tutkia valintakoeuudistuksen vaikutuksia ja olla myös valmis tekemään muutoksia.
Joka tapauksessa valintakokeiden sisältöä ei voida ylhäältä päin sanella. Henkilöstö on ne tähänkin asti tehnyt, ja sisällön tuotanto tulee yliopistoista jatkossakin. Ymmärrän henkilökunnan huolen, kun tehdään suuria muutoksia nopealla aikataululla. Toisaalta yhteistyötä lisäämällä voidaan muutoksia tehdä koordinoidust
