Yliopistojen tilat – kuluerä vai mahdollisuus?
Yliopistot koettavat hillitä kulujaan muokkaamalla tiloja ja luopumalla kiinteistöistä. Tilat eivät kuitenkaan ole vain kuluerä: ne joko tukevat tai haittaavat akateemista työtä.
Teksti terhi hautamäki kuvitus samuli siirala
Yliopistonlehtori Sari Yrjänäinen työskentelee Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksella. Työpiste on kymmenen hengen avotilassa, jossa säilytystilaa on rajoitetusti. Jokaiselle oppiaineelle ei ole omaa luokkaa ja varastoja. Luonnontieteiden ja matematiikan opettaja säilöö pöydän alla 45 litran muovilaatikoissa koeputkia, purnukoita ja aineita, joita hän kantaa eri paikkoihin.
”Harjoittelujen aikana avokonttorissa on elämää! Ohjaukseen koetetaan löytää tyhjiä soppia ja vuorotella niissä. Olen pitänyt vastaanottoja aulatiloissa ja yhdyskäytävässä”, Yrjänäinen kertoo.
Turun yliopistossa on käynnissä tilaohjelma. Joistakin kiinteistöistä luovutaan, toisia korjataan ja uudistetaan, mikä tarkoittaa siirtymistä monitoimitiloihin ja joskus omista työpisteistä luopumista. Suunnittelussa on myös Turun normaalikoulun muutto yliopistokampukselle syksyksi 2028.
”Se vaatii remontointia ja valtavasti joustamista henkilöstöltä. Häiriö on väistämätön, ja sille ei paljon lasketa hintalappua.”
Yrjänäisen mukaan henkilöstö ymmärtää tilanteen. Heitä on koeteltu myös muutosneuvotteluilla. Jos pitää säästää, otetaan mieluummin tiloista kuin henkilöstöstä.
”Ei kukaan ajattele, että tämä on kiusantekoa. Osallistamattomuus ja sanelupolitiikka herättävät kaikkialla suurimman vastarinnan ja ahdistuksen.”
Yliopistokampus on kohtaamispaikka
Myös tutkimuspäällikkö Anna Karhun työpaikalla Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa toimistotilat ovat viime vuonna vähentyneet melkein puoleen aiemmasta.
Kauppakorkeakoulu luopui rakennusosasta, joka olisi vaatinut isoja peruskorjauksia. Työpisteet ovat vähentyneet sadalla. Omat huoneet ovat vaihtuneet jaettuihin huoneisiin. On myös nimeämättömiä työpisteitä. Tilat opiskelijoiden tapaamisiin varataan järjestelmästä.
Karhu näkee säästöt tarpeellisiksi, mutta muutoksen nopeus koetteli henkilöstöä.
”Oli kauhuskenaarioita: millaisissa tiloissa tehdään töitä ja löytyykö jokaiselle paikka? Ehkä kaikki meni jopa paremmin kuin odotettiin. On henkilökunnalle kivuliasta, kun joutuu muuttamaan työtapoja. Toiselle muutos on eduksi, toinen kokee luopuvansa.”
”Jos muutoksia tehdään pelkästään säästömielessä, se voi aiheuttaa muunlaisia kustannuksia. Viestintä ulospäin ja henkilöstölle on hyvin tärkeää.”
Anna Karhu, tutkimuspäällikkö, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
Karhu toivoo, että tulevat muutokset suunniteltaisiin huolellisesti ja otettaisiin huomioon tilojen toiminnallisuus.
”Jos muutoksia tehdään pelkästään säästömielessä, se voi aiheuttaa muunlaisia kustannuksia. Viestintä ulospäin ja henkilöstölle on hyvin tärkeää”, Karhu sanoo.
Sari Yrjänäinen huomauttaa, että tilakeskustelu on samalla myös pedagogista keskustelua: millaista yliopisto-opetuksen pitäisi olla?
”Jos se nähdään puhuvien päiden online-keskusteluna, videoneuvotteluyhteydet toimivat. Mutta jos haluan opettaa murtolukukakkujen toimintaa tai fysiikan kokeellista työskentelyä, tarvitsen välineet, tilan ja kasvokkain kohtaamisen.”
Osalle sopivat hyvin etätyöt tai tilan jakaminen. Sen sijaan opiskelijoiden kohtaaminen ei suju mukavasti avotilassa tai käytävän hälyssä. Säästöpaineissa henkilöstö on miettinyt, maksaako yliopisto tiloistaan liikaa.
”Turhautuneena on heitelty ilmaan, että mitä jos laitokset saisivat kilpailuttaa itselleen tilat. Mutta siitä tulisi pienten yksiköiden yksittäistä puljaamista. Kokonaislasku voisi olla ojasta allikkoon”, Yrjänäinen arvelee.
tilojen Korjaus nostaa yliopistojen vuokria
Turun yliopiston tilanne ei ole poikkeuksellinen. Muissakin yliopistoissa on käynnissä tilaohjelmia ja kampuskehityshankkeita.
Turun yliopiston vararehtori Kalle-Antti Suominen kertoo, että tilaohjelman taustalla ovat sekä säästötavoitteet että työn muutos. Verkko-opetus korvaa massaluentoja, etätyö on tullut jäädäkseen ja lähi- ja etätapaamisten vuorottelu vaatii erilaisia tiloja.
Yliopiston 200 000 neliömetrin tiloja on tarkoitus vähentää 15 prosentilla vuoden 2027 loppuun mennessä. Nyt ollaan jo runsaassa 190 000 neliössä.
”Pitää muistaa, että neliömäärän pieneneminen ei tarkoita kustannusten pienenemistä samassa suhteessa. Uudisrakentaminen ja peruskorjaus nostavat kustannuksia.”
Peruskorjaamattomat tilat ovat edullisia, mutta uusitut tilat voivat maksaa ylläpitoineen lähes 30 euroa neliöltä, jos mukana on laboratoriotiloja. Toisaalta energiatehokkuutta voidaan samalla kasvattaa.
Pitkät vuokrasopimukset sitovat yliopistoja
Yliopistojen ongelmana ovat usein pitkät vuokrasopimukset, joista ei pääse eroon. Turun yliopisto haluaisi luopua Kupittaan ICT-talon tiloista, joita vuokraa Turun Teknologiakiinteistöt.
Yliopiston tiloista 78 prosenttia omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt SYK Oy. Useat yliopistot ovat sen osakkaina, ja Suominen istuu itse SYKin hallituksessa. Suomisen mukaan osakkuuden etuna on se, että SYK on joustava vuokranantaja.
”SYKin kanssa voi neuvotella, ja se sallii alivuokrauksen, mitä kaikki vuokranantajat eivät tee. Siksi tämä ei ole pelkästään hintakysymys”, Suominen sanoo.
Laboratoriot käyvät yliopistolle kalliiksi
Professori, kemian laitoksen varajohtaja Juha Rouvinen Itä-Suomen yliopistosta on kriittinen SYKin osakkuutta kohtaan. Hän kritisoi sitä, että kampuskiinteistöjen pitää tuottaa voittoa, kun samaan aikaan yliopistot tuskailevat taloutensa kanssa. Tuotto palautuu osittain osinkoina yliopistoille verojen jälkeen, mutta välistä lähtee isoimman omistajan, valtion, osuus. Rouvinen on laskenut yliopiston tilinpäätöksestä, että tilojen keskineliövuokra kuukaudessa on 18 euroa. SYKin kaikkien kiinteistöjen keskimääräinen neliövuokra on 14 euroa.
Tiedekunnat pyörittävät yliopistoissa omaa talouttaan ja maksavat tiloista sisäistä vuokraa yliopistolle. Kemian laitoksen erikoislaboratorioiden vuokra on jopa 50 euroa neliöltä. Luonnontieteelliset alat ovat kovilla tilakuluissa. Yliopistojen rahoitusmallin tutkimusosio ei huomioi alojen erilaisia kustannusrakenteita.
”Laitoksemme on käytännössä aina tappiolla, koska yliopistolta saadusta perusrahoituksesta hieman yli puolet menee vuokraan. Emme pysty saamaan ulkopuolista rahoitusta niin tuloksellisesti, että se kattaisi tappiot. Tämä rajoittaa laitoksen kehittämistä”, Rouvinen sanoo.
Hän epäilee, että osakkuus SYKissä ei ole yliopistolle edullinen tapa toimia. Toisaalta yliopistot ovat sidoksissa niiden toimintoja varten rakennettuihin tiloihin, joten vaihtoehtoja ei voi noin vain lähteä katsastamaan.
”Elämme avoimessa mutta suljetussa taloudessa. Oma käsitykseni on se, että yliopistolle olisi edullista hallinnoida omia kiinteistöjään”, Rouvinen sanoo.
Vaasan yliopisto lähti SYKistä
Jotkut yliopistot ovat päätyneet tähän. Vaasan yliopisto hankki vuonna 2019 kampuskiinteistöt omistukseensa oltuaan sitä ennen SYKin osakkaana.
Vuosina 2017 ja 2018 yliopisto selvitti tilojen uudistamista ensin SYKin kanssa. Investoinnit vaikuttivat kalliilta, ja yliopisto alkoi pohtia tilojen omistamista. Kuvio ratkesi, kun Vaasan kaupunki lähti mukaan kiinteistöyhtiöön. Yliopiston talousjohtaja Harri Salmela sanoo, että ratkaisu oli hyvä.
”Kaikenkattavasti, ehdottomasti kyllä. Sanotaan, että ei tämä kalliimpaa ole näin. Meillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ja enemmän joustomahdollisuuksia.”
Salmelan mukaan taloudelliset hyödyt eivät silti ole aivan sitä, mitä liikkeelle lähtiessä oletettiin. Investoinnit laajenivat varhaisista selvityksistä. Pandemia muutti näkymiä tilojen käytöstä. Kaikesta ei vain säästetä, vaan yliopiston strategian toteuttamiseksi on lisätty laboratoriotiloja. Koronan jälkeinen tilankäyttö hakee yhä muotoaan.
”Olemme laittaneet hivenen jalkaa jarrulle. Ensi lukuvuosi tarkentaa näkymää, miten tiloja käytetään ja mistä tiloista voidaan luopua.”
Harri Salmela, talousjohtaja, Vaasan yliopisto
”Olemme laittaneet hivenen jalkaa jarrulle. Ensi lukuvuosi tarkentaa näkymää, miten tiloja käytetään ja mistä tiloista voidaan luopua.”
Itä-Suomen yliopiston hallintojohtaja Tuomo Meriläinen pitää SYKin osakkuutta parhaana ratkaisuna. Omistaminen toisi isoja talousvastuita ja investointeja.
”Miljardiluokan kiinteistöyhtiön neuvotteluvoima lainoissa on aivan muuta kuin yksittäisen yliopiston. Jos omistaisimme kiinteistöt, meidän pitäisi palkata aika tolkuttomasti henkilökuntaa tilojen pyörittämiseen”, Meriläinen sanoo.
Itä-Suomen yliopistokin tavoittelee tilavähennyksiä. Esimerkiksi kalliiden laboratoriotilojen käyttöön haetaan synergiaa siellä missä mahdollista. Meriläisen mukaan kampuskehityshankkeen tärkein päämäärä on kuitenkin kehittää tulevaisuuden työ- ja opiskeluympäristöjä.
Meriläinen sanoo, että korona aiheutti hirvittävästi inhimillistä tragediaa, mutta se sattui kampuskehitykselle sopivaan saumaan ja muutti ajattelutapoja.
”Toki yhä on tärkeää olla fyysisesti läsnä, ja tutkimusaineistojen ja kirjallisuuden pitää olla saatavilla. Kampukset pitää kyetä pitämään elävinä”, hän sanoo.
SYKIllä Ei ole tarvetta koota voittoja
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ssä yliopistojen taloushuolet ovat tuttuja. Tilaohjelmista seuraa se, että yliopistokäytöstä poistuviin tiloihin pitää etsiä vuokralaisia tai miettiä myyntiä. Kun peruskorjataan tai rakennetaan uutta, SYK vastaa investoinneista.
”Vajaakäytön hallinta on meille keskeistä. Meillä on noin miljoona neliötä, ja vajaakäyttö tällä hetkellä on 55 000–60 000 neliötä. Tulevaisuudessa se voi olla hurjan paljon suurempikin”, SYKin toimitusjohtaja Sanna Sianoja sanoo.
SYKin vuokrataso on herättänyt ajoittain kritiikkiä. Sianojan mukaan SYKillä ei ole tarvetta koota voittoja, eikä se muiden kiinteistösijoittajien tavoin pyri maksimoimaan vuokrattavia neliöitä.
Tavoitteena on, että yliopistoilla on vain tarpeelliset neliöt kustannustehokkaasti käytössä.
”Välillä kun käydään näitä keskusteluja, kysymys on siitä, katsotaanko yliopistojen sisäistä vuokraa vai vuokraa, jonka SYK laskuttaa yliopistoilta. Meidän kaltaisellamme yhtiöllä ei ole mitään tarvetta periä ylimääräistä, koska palautamme osinkoina sen, mitä viivan alle jää. Ainoa tehtävämme on pystyä pyörittämään tätä palettia.”
Sianoja sanoo, että kritiikki otetaan vastaan ja pohditaan, voitaisiinko jotain tehdä toisin.
”Investointien ja toimintamallien pitää olla mahdollisimman kustannustehokkaita, jotta yliopistoille ei synny ylimääräisiä kuluja.
Yliopistojen tilat eivät ole vain pakollinen paha
Tiloista on tapana puhua kulueränä. Yliopistonlehtori Virve Peterin mukaan on ongelma, jos ei ymmärretä, että ne ovat tärkeä tuottavuustekijä.
”Tilat tukevat tai haittaavat työtä. Halutaanko tukea yliopistojen ydintehtävää vai haitata sitä?” Peteri kysyy.
Tampereen yliopistolla työskentelevä Peteri on tutkinut organisaatioiden toimitilamuutoksia, jotka yleensä tarkoittavat siirtymiä monitoimitiloihin. Tutkimustieto ei puhu avotilojen puolesta. Vaihtuvissa työpisteissä ympäristöä ei ole säädetty itselle ergonomiseksi. Avotiloissa työskentelevät sairastavat enemmän. Aineistoja ei aina voi säilyttää tietosuojalain tai rahoittajan ehtojen mukaan.
Peteri kertoi pari vuotta sitten Acatiimissa Tampereen yliopiston kampushankkeesta. Tuolloin hän oli pettynyt siihen, että tutkijoiden asiantuntemus ohitettiin työryhmissä. Hänen mukaansa rehtorin vaihtuminen on parantanut tilannetta, ja nykyinen rehtori on aidosti kuunnellut yhteisöä.
”Alusta lähtien yritimme sanoa, että antakaa valta meille: me tiedämme, mitä tämä työ on ja mitkä ovat työn tarpeet. Aika pitkä ja kivinen tie se oli”, Peteri sanoo.
Yliopiston työympäristökyselyssä 2022 enemmistö vastaajista painotti, että akateeminen työ edellyttää rauhaa ja melutonta ympäristöä.
”Oli suorastaan ihana löydös, kuinka moni puhui siitä, miten tärkeä innovaatio on ovi.”
Ensimmäiset tilamallit olivat Peterin mukaan ”järkyttäviä avoratkaisuja”, mutta niitä on sittemmin muokattu. Henkilöstö toi esiin, että se ei voi ohjata tuhatta opiskelijaa kiinteistössä, jossa ohjaukseen on neljä tilaa. Henkilöstö myös torppasi idean, että tila ohjaukseen pitäisi aina varata järjestelmästä.
”Jos pitäisi etsiä tila joka ohjaukselle jostain päin kampusta ja katsoa, miten sinne ehtii siirtyä, itselläni HOPS-ohjauksesta vastaavana päivät menisivät siihen. Kustannustehokkainta on ottaa opiskelijoita vastaan spontaanisti omassa huoneessa.”
Peteri sanoo, että ihmiset ovat valmiita joustamaan ja jakamaan tiloja. Etätyökin sopii monille, mutta se voi estää nuoria tutkijoita ja ulkomailta muuttaneita sosiaalistumasta yliopistoyhteisöön, eikä kaikille ole mahdollista järjestää kotiin rauhallista työtilaa. Tilamuutoksissa on tärkeää kuunnella yliopistolaisten asiantuntemusta omasta työstään.
”Jos heitä ei kuulla tai muutoksia ei perusteta tutkimustiedolle, se syö luottamusta.”
Kuka yliopiston kiinteistöt omistaa?
Suomen yliopistokiinteistöt oy omistaa 8 yliopiston kiinteistöjä 10 paikka-kunnalla. Valtiolla on yhtiöstä kolmanneksen osuus. SYKillä on vuokralaisina myös kouluja, hyvinvointialueita ja yrityksiä.
Yliopistot vuokraavat tiloja myös muilta yhtiöiltä. Yksi aktiivinen kampussijoittaja on ruotsalainen Hemsö. Se on hankkinut muun muassa Lahden Paavolan kampuksen, Helsingin yliopiston Siltavuorenpenger 10:n,
joka siirtyy lukiokäyttöön, LUT-yliopiston Tieto-Sähkötalon sekä Taideyliopiston tiloja. Se osti myös Vaasan yliopiston osakkeet SYKistä.
Jotkut yliopistot omistavat tilojaan omien yhtiöiden kautta. Helsingin yliopistolla ja Aalto-yliopistolla on omat kiinteistöyhtiönsä, ja Vaasan yliopisto omistaa Vaasan Merikampus Oy:n yhdessä Vaasan kaupungin kanssa.
