Vihapuhetta vastaan
Vuoden tieteentekijä Tuija Saresma on laittanut itsensä likoon monta kertaa vihapuheen tutkimisen vuoksi. Usein hämmentävin seurauksin.
Teksti tiina huokuna kuvat petteri kivimäki
Hän on ollut tutkimuksen vapauden asialla, saanut merkittäviä tutkimustuloksia ja joutunut itse moneen kertaan huolellisesti organisoidun vihakampanjan kohteeksi.
Vuoden tieteentekijäksi valittu filosofian tohtori, yliopistonlehtori Tuija Saresma nostaa rohkeasti esiin vihapuheen vaikutuksia tutkijoihin, tieteeseen ja yhteiskuntaan.
Saresma on ylpeä koko Jyväskylän yliopistolle ja tutkijayhteisölle hänen kauttaan tulleesta tunnustuksesta. Hän pitää saamansa tunnustusta monella tapaa merkittävänä.
”Tutkijoihin kohdistuva vihapuhe on niin tätä päivää, että vihapuheen vuoksi moni tutkija valitsee vähemmän kuumia aiheita. Näin on tapahtunut jo vuosia”, hän sanoo.
Tieteentekijöiden puheenjohtaja Maija S. Peltola korostaa, että on tärkeää löytää tutkijoita, joilla on rohkeutta ja halua tarttua poliittisesti arkoihin aiheisiin ja tuoda niitä julkiseen keskusteluun. Se auttaa hahmottamaan suurta kuvaa niin, että selkiytyy, mitä kaikkea vihapuhe voi merkitä tieteen tekemiselle ja yhteiskunnan demokraattisille rakenteille.
tutkijan uran looginen jatkumo
Saresma on nykykulttuurin tutkimuksen dosentti Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi hän on sukupuolentutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa ja kulttuurintutkimuksen, erityisesti sukupuolentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa.
”En aikanaan tietoisesti lähtenyt näiden asioiden pariin, vaikka polku näyttäytyy nyt loogisena. Olin kiinnostunut sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvästä tutkimuksesta, ja se oli syy, miten asiat lähtivät jo noin 20 vuotta sitten pyörimään ikään kuin omalla painollaan.”
Hän on tehnyt muun muassa valtioneuvostolle kaksi tutkimusta, joista toisessa on tutkittu vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Toisen tutkimuksen aiheena ovat vihapuheen tuottajien ja levittäjien toimintamuodot ja motiivit.
Saresma korostaa, että raportit eivät edusta tutkimuksen loppupistettä vaan ovat akateemisen tutkimuksen lähtökohtia. Tulossa on myös vertaisarvioituja artikkeleita ja hienovaraisempaa käsitteellistä työskentelyä.
kriittiset teemat kirvoittavat
Saresma kiinnittää huomiota siihen, että vihapuhe on ikävällä tavalla läsnä tutkimukseen liittyvässä journalismissa. Hän on myös omakohtaisesti huomannut, että mediassa puhuminen aiheuttaa usein henkilöön kohdennettua maalittamista. Se on verkon välityksellä tehtävää joukkoistettua kiusaamista tai häirintää.
Maalitettu saattaa saada jopa tuhansia loukkaavia viestejä yhden haastattelun perusteella. Esimerkiksi antifeminismiin, populismiin ja rasismiin liittyvät aiheet ovat usein kuumia keräämään kiihtyneitä kommentteja. Myös perinteisen perhemallin haastaminen johtaa usein maalittamiseen.
”Vihapostia tulee helposti, kun puhutaan muistakin elämisen järjestämisen muodoista kuin nainen, mies ja ydinperhe.”
Myös ruokaan liittyvät kysymykset voivat olla arkoja aiheita ja herättää kiukkuista tai vihamielistä palautetta. Kasvisruoka on keskustelun hampaissa.
”Ruokaan liittyy nykyään niin paljon tunteita, että sitä on vaikea käsitellä ilman, että joku pahastuu.”
Vakavasti otettava vihapuhe näyttäytyy myös journalistisessa työssä. Niin sanotuista aroista aiheista kirjoittavat toimittajat ovat saaneet osansa vihapostista. Journalisti-lehden 10/2022 mukaan anonyymit haastattelut ovat lisääntyneet lehdistössä, koska nimettömyydellä suojataan haastateltavia somemyrskyiltä.
kiviä ikkunaan
Tutkijoihin kohdistunut viha ei ole mikään uusi ilmiö. Jo Galileo Galilein kerrotaan saaneen 1500–1600-luvun vaihteessa kiviä ikkunaansa tähtitieteeseen ja fysiikkaan liittyneiden löytöjen ansiosta.
Nykyisin viha voidaan tehokkaasti ja massiivisesti kohdistaa tiettyyn aiheeseen tai tiettyihin tutkijoihin. Kiusaajajoukko on Saresman mukaan pieni, mutta se toimii tehokkaasti. Erityyppisten kiusaajien ryhmät myös tekevät yhteistyötä.
Maalittaminen rangaistavaksi
Vihapuheessa pyritään vaarallisiin asioihin. Päämääränä on yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen vihapuhetta ylläpitävien tahojen haluamaan suuntaan. Näin uhkaa luottamuksen ilmapiirin mureneminen ja lopulta demokratian kyseenalaistaminen.
“Yhdysvalloissa ollaan jo niin pitkällä, että koulussa ei saa opettaa esimerkiksi evoluutiota. On nähtävissä merkkejä siitä, että meilläkin pyritään rajoittamaan koulujen opetusta.”
Maalittamista ja sen kriminalisoimista koskevaa lainsäädäntöä on tulossa. Parhaillaan ehdotus on lausuntokierroksella, ja esimerkiksi Akava on ajanut lakimuutosta ponnekkaasti. Asia jää seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi.
Tuija Saresma on sitä mieltä, että maalittamisen, eli järjestelmällisen nettikiusaamisen, tekeminen tuomittavaksi on tärkeätä. Ilmiö on hänen mukaansa selvästi leviämässä myös journalismiin, viranomaisiin, yliopistoon ja koululaitokseen. Tämä kyseenalaistaa sananvapautta ja demokraattista päätöksentekoa.