Professori Päivi Hökkä: Jatkuva oppiminen koukuttaa
Maailma kaikkinensa on oppimisen näkökulmasta ihan mieletön paikka, toteaa jatkuvan oppimisen tenure track -professori Päivi Hökkä.
Teksti Jenni Kleemola kuvat Eino Ansio
Työelämän viimeisin suuri harppaus otettiin hybridityöhön siirtymisessä. Se oli Päivi Hökän mukaan vasta alkua. Lisää opittavaa on tulossa. Seuraava suuri haaste on työn tekemisen turvaaminen ekologisesti ja sosiaalisesti.
”Pandemia oli yhdenlainen musta joutsen ja Ukrainan sota toinen yllättävä tapahtuma. Meiltä vaaditaan oppimista koko ajan.”
”Jatkuvassa oppimisessa keskeistä on se, miten opimme elämään muutoksessa, sietämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä sekä kyseenalaistamaan ajatteluamme ja toimintaamme.”
jatkuva oppiminen vastaa uusiin osaamistarpeisiin
Kasvatustieteen tohtori, dosentti Päivi Hökkä nimitettiin Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen tenure track -professorin tehtävään toukokuussa 2021. Tehtävä alkoi vuoden 2022 alussa ja on Suomen ensimmäinen lajissaan.
Professuurin tavoitteena on kuroa umpeen tieteen ja työelämän välistä kuilua ja tuoda korkeakoulutus entistä lähemmäs yhteiskunnan tarpeita. Globaalit megatrendit pakottavat jatkuvaan oppimiseen.
”Näitä ovat erityisesti teknologian valtava kehittyminen ja robotisaatio, mutta myös vaikkapa kestävään kehitykseen ja vihreään siirtymään liittyvät haasteet. Jatkuvalla oppimisella pyritään vastaamaan vaihtuviin osaamistarpeisiin.”
Oppimisessa Hökkää koukuttaa eniten, miten se leikkaa läpi yhteiskunnan kaikki tasot ja koskettaa ihmisiä: se on tärkeää yksilöille arkielämässä, mutta myös yhteisöille, organisaatioille ja valtioille, jotka pyrkivät kukoistamaan ja selviämään haasteista.
”Jatkuva oppiminen on niin valtavan iso asia, että se vetää vähän nöyräksikin.”
”Jatkuva oppiminen on niin valtavan iso asia, että se vetää vähän nöyräksikin.”
Työn teema näkyy myös Hökän siviilielämässä. Aina laulamista harrastanut professori löysi kymmenisen vuotta sitten tangon.
Siinä on ihan oma klanginsa ja nyanssinsa sekä haasteet niin tulkinnassa, fraseerauksessa kuin sävelkuluissa. Hökkä on kohdannut kilpailujen myötä myös jännityksen ja uudet sosiaaliset kuviot.
”Laulaminen inspiroi minua myös ammatillisesti, koska se tuo oppimisen niin konkreettisesti lähelle sen kaikissa muodoissa; tietoina, taitoina, tunteina, sosiaalisena kenttänä ja identiteetin muokkauksen areenana.”
”Laulaminen inspiroi minua ammatillisesti, koska se tuo oppimisen niin konkreettisesti lähelle.”
Aikuiset oppivat työtä tekemällä
Tampereen yliopistolla on pitkä historia aikuisten oppimisen tutkimisessa ja vahva painotus yhteiskuntatieteisiin. Hökkä arvelee, että siksi professuuri perustettiin juuri sinne.
Aiemmin Hökkä työskenteli tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Hänen tutkimuksensa pohjautui työelämässä tapahtuvaan oppimiseen. Hökkä uskoo, että se kiinnosti valitsijoita ja vastasi siihen, mitä professuuriin haettiin.
Keskustelu jatkuvasta oppimisesta painottuu usein siihen, minkälaisia rakenteita ja järjestelmiä meillä on oppimisen turvaamiseksi. Toiseksi korostuu puhe siitä, minkälaisia koulutuksia pitäisi tarjota.
”Jopa 80–90 prosenttia aikuisten työuranaikaisesta oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, epämuodollisesti arjessa.”
”Mutta vähemmän keskustellaan siitä, mitä aikuisten oppiminen oikeasti on. Viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 80–90 prosenttia aikuisten työuranaikaisesta oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, epämuodollisesti arjessa. Se on kaikkein keskeisin työikäisten oppimisen konteksti.”
Hökän tutkimus tuo kokonaisvaltaisen tarkastelukulman työikäisten oppimiseen. Käsitys oppimisesta voi kapeutua arjessa.
Työikäisten oppiminen on muutakin kuin tietoja ja taitoja. Siihen kuuluu myös käsitys itsestä ammatillisena toimijana.
”Ammatillinen identiteetti on sekä resurssi että kohde. Se suuntaa ja välittää oppimista, mutta maailman ja työelämän muutoksessa myös ammatillista identiteettiä on muokattava. Se edellyttää neuvottelua itsensä kanssa.”
”Minua hämmästyttää, miten ihmisten kokemukset kuitenkin ovat niin ainutlaatuisia ja samoja asioita voidaan tulkita niin eri tavoin.”
Yhtä asiaa Hökkä jaksaa ihmetellä vielä vuosien tutkijanuran jälkeen:
”Meitä tutkijoita kiinnostaa luoda malleja tai löytää säännönmukaisuuksia. Minua hämmästyttää, miten ihmisten kokemukset kuitenkin ovat niin ainutlaatuisia ja samoja asioita voidaan tulkita niin eri tavoin.”
hybridityö on työpaikkojen arkea
Hökkä pääsee työssään kokemaan oman tutkimusaiheensa käytännössä. Vaikka yliopisto työympäristönä on tuttu, Tampereella on oma kulttuurinsa ja omat käytänteensä, digitaaliset järjestelmänsä ja sosiaaliset verkostonsa.
Hökkä ei ole hybridityön aikana päässyt juuri törmäämään uusiin kollegoihin kahvihuoneessa. Etäyhteyksillä epämuodollinen vuorovaikutus on vähäisempää, ja kiinnittyminen uuteen työyhteisöön hidastuu.
Hybridityöstä on tullut osa työpaikkojen arkea. Miten tieto liikkuu ja uudet ajatukset ja innovaatiot syntyvät hybridityössä?
Miten tieto liikkuu ja uudet ajatukset ja innovaatiot syntyvät hybridityössä?
Hökän mukaan yliopistoilla ollaan valtavan haasteen edessä. Se johtuu kahden dynamiikan välisestä jännitteestä. Yliopistojen ensisijainen tehtävä on tuottaa tietoa ja tutkimukseen perustuvaa opetusta. Tätä haastaa kiivaasti muuttuva maailma, joka kaipaa mitattavia tuloksia ja nopeita ratkaisuja.
”2010-luvulta alkaen yliopistojen ohjaukseen on tuotu entistä vahvemmin yritysmaailman tulosohjauksellisuuteen liittyviä rakenteita ja tehokkuusajattelua. Mutta tiede on hidasta. Kriittinen, perusteellinen ajattelu ja uuden tiedon tuottaminen ei taivu kvartaaleittain mitattaviksi tuloksiksi.”
Tämä jännite haastaa yliopistolaisten identiteettiä ja pakottaa määrittelemään suhdetta työhön, akateemisuuteen ja tieteeseen.
”Olisi osattava priorisoida ja suunnata omaa työtä siihen suuntaan, että se on tuottavaa, mutta myös sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävää.”
”Olisi osattava priorisoida ja suunnata omaa työtä siihen suuntaan, että se on tuottavaa, mutta myös sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävää.”
Omaa työtään Hökkä kuvaa kognitiivisesti kuormittavaksi. Vastapainoksi hän tyhjentää päätään tekemällä jotakin ihan muuta: juoksee, hiihtää, pyöräilee metsissä, laulaa tai ajattelee.
”Tähtitiede ja kosmologia kiinnostavat. Niihin perehtyminen on ihanaa pään tuuletusta ja minun tapani ylläpitää työhyvinvointia ja oppimista. Maailma kaikkinensa on oppimisen näkökulmasta ihan mieletön paikka.”
Päivi Hökkä
- Koulutus: kasvatustieteen tohtori, dosentti
- Syntynyt: vuonna 1968 Oulussa
- Työ: Jatkuvan oppimisen professori (tenure track) Tampereen yliopistossa 1.1.2022 alkaen, aiemmin mm. yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa
- Harrastukset: Tähtitiede, laulaminen, liikkuminen monissa muodoissaan
- Perhe: Avomies ja kaksi aikuista poikaa
- Opin viimeksi: Gravitaatioaaltoja tutkimalla voidaan saada tulevina vuosina täysin uutta lisävalaistusta suuriin kysymyksiin maailmankaikkeuden synnystä ja inflaatioteoriasta sekä pimeän aineen ominaisuuksista.
